Melan valinta

Mela muuntaa melonnan unelmat todeksi.

Photo Timo Ripatti, www.leuku.fi


Melojalla pitää aina olla kaksi melaa. Melontamela ja varamela. Kun mukana on kaksi erilaista melaa, voi niitä vuoroin kokeilemalla oppia eri melojen ominaisuuksista.
Retkimeloja selviää vuosia kahdella melalla. Kun matkalle osuu isoja järvenselkiä ja kivisiä koskia, niin alkaa halu tehokkaampien ja kestävämpien melojen suuntaan. Melapussiin ilmestyy kestävää alumiinia ja kevyttä hiilikuitua.
 

Oman kanootin myötä melan, kanootin ja vesialueen suhde selkenee ja tässä vaiheessa pidemmälle edennyt harrastelija alkaa kokeilla, mitä erilaiset melat vedessä tekevät.
 
Alkaa melontatekniikan opettelu kohti hiilikuitukuitutekniikkaa tai kohti käsin tehtyjä perinnemeloja. Melapussiin ilmestyy saukonhäntämela, majavanhäntämela ja musta hiilikuituinen ZRE, ja tuplamutka Kialoa Pono. Jokaisella melalla on oma luonteensa. Ollaan melonnassa alueella jota voisi verrata mallasviskien maisteluun.


Melan koolla on väliä.

Mielikuva isompi - tehokkaampi, on vahvasti melojan mielessä ja hän ostaa yhä isolapaisempia ja yhä pidempivartisia meloja. Ensimmäiset vedot isolapaisella tuntuvat kiskaisevan kanootin lentoon. Iltapäivällä alkaa laskukiito ja suuruuden havittelu muuttuu tekniikan hiomiseksi ja oikeankokoisen melan metsästykseksi. Tässä vaiheessa on paljon isoja, vähän käytettyjä meloja kaupan. Koolla on väliä - kunhan se ei ole liian iso.

Zen ja sopivan melan valinta

Mela on oikean kokoinen ja mallinen, kun se tuntuu hyvältä käteen. Jos mela tuntuu liian pitkältä, se on liian pitkä. Mela tuntuu harvemmin liian lyhyeltä. Maratonmelojat tikuttavat sata iskua minuutissa, siihen tahtiin ei heinäseipäällä kerkiä.

Melan valinnassa helpointa on valita varren oikea pituus. Lavan koko ja muoto määräytyy vesialueen, kanootin ja melojan voimien mukaan.
 


Valitse melan pituus näin: pane melan kahva aataminomenan kohdalle, ojenna käsi vaakasuoraan sivulle ja ota melan varresta kiinni. Melan kaulan pitäisi osua peukalonhangan kohdalle. 

Melan varsi voi koskimelonnassa olla kämmenenleveyden verran pidempi. Jos kanootti on iso, niin lisää molempiin meloihin kämmenenleveys varren pituuteen. Melan pituus tulee melojan ominaisuuksista, eikä esimerkiki siitä, istuuko hän kaksikon keulassa vai perässä. Varren pituus on ratkaiseva, oli mela minkä muotoinen tahansa, lapa on veden alla eikä se vaikuta melan pituuteen.
 

Lavan muoto

Veden syvyys ja haluttu tahti määräävät lavan pituuden. Perinnemeloissa pitkä lapa, saukonhäntä, on varmaan osittain johtunut myös siitä, että se on helpompi veistää. Yhdestä puusta veistettynä kapea lapa kestää paremmin kolhuja. Liimojen ja lakkojen kehittyessä alkoivat melojen lavat levetä. Majavanhäntämela on edelleen pyöreämuotoinen, mutta leveämpi ja matalampi kuin saukonhäntämela. 

Matalassa joessa majavanhäntämelan leveä lapa on tehokas ja haukkaa kunnolla vettä. Pyöristetyt kulman kestävät kivien iskuja. Sileän veden tehomeloissa pinta-alaa on kasvatettu ja lavan alaosan kulmat voivat olla terävät.


Lavan tehokkuuteen vaikuttaa, kuinka melan varsi on istutettu lapaan. Mitä pienempi on varren lapaan aiheuttama paksunnos, kara, sitä parempi. Painepuolella (se puoli melasta, joka katselee taaksepän) melan olisi oltava sileä ja varpaista hieman kiprallaan. Näin melan tehopuoli menee kaarevasti veteen ja kohtaa koko ajan tukevaa, sileää, liikkumatonta vettä. Painepuolella lavan reunan on hyvä olla terävä. Terävä kantti leikkaa vettä ja estää vettä virtaamasta melan sivulle.
 


Joskus voi hurmaantua melan ulkonäköön niin, että tulee ostettua mela, jota ei edes tarvitse. Sen voi ripustaa kotona seinälle. Joka si setin kevein mela. kerta, kun melaa katsoo, niin lähtee melontaretkelle. Silloin tietää olevansa matkalla kohti tosimelojaa.

Melan paino - keveys maksaa


Samannäköisissä meloissa on painoeroja. Kun valitset melaa ja olet löytänyt mielestäsi oikean kokoisen melan, vertaa sitä muihin hyllyssä oleviin samanlaisiin meloihin. Etsi vertailemalla setin kevein mela. Saman puulajin paino vaihtelee pihkaisuuden mkaan. Lakka painaa myös, paksu lakkakerros lisää painoa. Katso vielä tarkkaan lavan reunat, varsinkin alapuoli, että lakapinta on ehjä. Samoin kokeile, että melan kahvassa ei ole lakan valumia, niistä saa helposti rakon kämmeneen. Jos kahva on jätetty ilman lakaa, ainoastaan öljytty, on kädessäsi jo vähän laadukkaampi puumela.

Puumela painaa 500 gramman molemmin puolin. Kohtuuhintaiset ja kestävät hiilikuitumelat painavat kolmen ja neljänsadan gramman tietämillä. Huippukevyet hiilikuitumelat painavat reilusti alle 200 grammaa ja hinta miltei tuplaantuu. Nämä kevyet instrumentit eivät kestä kolhuja.

Historiallisia omia melojani

Alla on muutama omassa käytössäni oleva mela. Kun olen myynyt jonkun kanooteistani, olen harvemmin antanut meloja kaupanpäälle. Melat ovat minulle hyvin henkilökohtaisia, niihin liittyy muistikuvia ja tarinoita retkiltäni.

Sawyer Paddles Rogue Whitewater ( Koskiveijari)
Lännenkeltamänty, douglaskuusi, jalopähkinäpuu ja saarni.
Lavan reunat vahvistettu epoksilla. Melan jatkoksen Sawyer Paddles teki minulle tilauksesta.
Mela on vähän tavallista pidempi, isojen jokien retkimela.
Sillä on hyvä ohjata kuormattua kanoottia isossa virrassa.
.

[Majavanhäntä – Beavertail]


Ostin tämän melan koottavan kanootin koskimelaksi. Tukeva t-kahva, vahva lapa, joka pyöreämuotoisena ei tartu kiviin. Melan saa kahteen kappaleeseen varressa olevan teräshelan kohdalta. Näin mela mahtuu samaan säkkiin kanootin kanssa. 


Sawyer Paddles Single Bend
Lännenkeltamänty, douglaskuusi, jalopähkinäpuu ja setri.
Epoksivahvistetut lavan reunat.
[Majavanhäntä – Beavertail]

Koottavan kanoottini sileän veden taittolapainen mela. Kahvan muoto on epäsymmetrinen ja pehmeämpi kuin koskimelassa. Lapa on kohtuukokoinen. Hieman käpristetty lavan muoto puree matkamelonnassa hyvin veteen. Melan varsi on koskimelaa keveämpä ja hauraampaa puuta, siksi Sawyerin pojat joutuivat vahvistamaan vartta saarnikiiloin jakohelan kohdalta.




Sawyer Paddles Dual Bend 
Lännenkeltamänty, douglaskuusi, jalopähkinäpuu ja setri.
Tuplamutkat varresssa ja koverrettu, kaksikuoppainen lapa sekä tukeva kahva tekevät melasta voimakkaan ja tehokkaan. Veden alla lapa pysyy hyvin poikittain.
Lavan pinta-ala ei ole kovin suuri, joten melontatahdin pitää olla kohtainen.
[Majavanhäntä – Beavertail]

Kevyt pitkän matkan mela ajalta ennen hiilikuitumeloja. Tuplamutka varsi antaa alakädelle paremman asennon ja veto osuu tasaisesti alakäden kaikkiin sormiin. Kaareva lapa puree hyvin vettä.
 





MadRiverin teettämä ohutlapainen mutkamela. Lapa jäykistetty ohuella lasikuitumatolla. Ensimmäinen laatumelani. Meloin tällä melalla mm. ACR:n (1995) sileät osuudet. Kevyt, jäykkä, oikean mittainen ja minulle sopivan kokoinen lapa. Melalla on takanaan tuhansia kilometrejä.



Voyager tuplamutkamela

Kevyt tuplamutka puuvarsi ja kovera hiilikuitulapa. Hiilikuitu tekee tuloaan. Kun on kuormaa, kova vastatuuli tai väännetään kelloa vastaan melontatapahtumassa, niin tämä mela on silloin vedessä. Hioin varresta lakan pois ja öljysin melan kiinanpuuöljyllä. Öljy on kevyempää kuin lakka, mutta silloin pitää osata meloa niin, ettei mela hankaa kanootin partaaseen.

Black Bart -hiilikuitumela, 340 grammaa.

Pitkän päivän viimeinen mela, kun ei enää jaksa mitään muuta heiluttaa. Tämä meloo miltei itsekseen. Varressa näkyy paksunnos, kun jatkoin kerrankin lyheltä tuntuvaa melaa hiilikuituputkella. Painoa tuli roimat 20 grammaa lisää. Tänä päivänä haluaisin, että mela olisi alkuperäisessä mitassaan. Melan keveys hämäsi.

Old Town Beavertail [Majavanhäntä - Beavertail]

Old Townin perus-majavanhäntämela, lakattua mäntyä, kärjessä nailonvahvike. Perusmela, jolla on hauska pyörittää kanoottia tyynessä illassa. Äänetön, hyvin liukuva mela.



Lauri Hovin tekemä teho-beavertail. Mic-Mac intiaanien käyttämä koskimela on ollut tässä esikuvana. Kiinanpuuöljyllä käsitelty kirsikkapuu. Tämä mela on todellinen työjuhta niin koskessa kuin merellä aallokossa. Lapa joustaa, silti melalla voi vääntää ja tukea rajusti, se kestää.
 

Kettlewell Quill [Saukonhäntä - Ottertail]

Melan lavan muoto on venytetty saukonhäntä. Hyvä aallokkomela. Vaikka kanootti vähän hyppisi, niin aina on melan kärki vedessä. Tällä melalla tahti on rauhallinen, mutta matka taittuu. Tällä riittää kolme vetoa siinä kuin tavallisella melalla neljä. Kanadalaisen Ray Kettlewellin kirsikkapuusta käsin veistämä Newfoundland Beotuk -intiaanien arkimela. Lapaan on maalattu merimetso, Rayn tunnus.
Ray oli pitkään töissä kanadalaisella sahalla. Siellä hän oppi tuntemaan puut ja kuinka laudat käyttäytyvät. Niillä tiedoilla hän alkoi veistää meloja yhdestä puusta. Kun tilasin tämän melan häneltä ja ehdotin maksua luottokortilla, niin Ray vastasi, että “I´m an oldfashion man. I like money.” Ja niin lähti maksu postisiirtona Kanadaan.



Lapsen mittoihin tehty saukonhäntämela, suorasyistä, lakattua mäntyä. Lauri Hovi. Pienestä koostaan huolimatta täysipainoinen mela. Hauska mela aikuisellekin.
 


Kaisli Syrjäsen kuusesta veistämä, syväöljytty perinne-saukonhäntämela
Tällä meloo suoraan kivikautiseen Suomeen. Krouvi käsityön jälki. Melaa katsellessa tulee mieleen, että kun on kirves mukana, niin matkamies veistää hetkessä itselleen melan katkenneen tilalle.
 
Ajatuksia herättävä esine, tervan haju. Mela on kuin muinaishaudasta nostettu. Beavertail -perinnemela, tervattua mäntyä. Kaisli Syrjänen.
 

Pidennetty ottertail. Lauri Hovi. [Saukonhäntä - Ottertail]

Kevyt ja joustava matkamela. Tällä melalla on rouhittu jäälohkareiden joukossa kun alkutalvi yllätti. Alakäden vahvennus ja paksunnos lisää sekä tehoa että kontrollia. Mäntyä, vahvennukset tiikkiä.

Passamaquoddy -intiaanien rahtimela.
Petsattua ja öljyttyä saarnea, lapa lakattu. Modifioitu ottertail.
Lauri Hovin veistämä.[Saukonhäntä - Ottertail]

Tällä melotaan eri otteilla joko seisten, istuen tai polviasennossa. Isossa aallokossa loistava kaksikon perämelana. Melan varresta näkee, että sillä on väännetty kanootin laitaa vasten miesvoimin. Olen melonut tällä mellalla satoja kilometrejä, kun sain sen, moni kollega peloiteli, että menee ranteet rikki ja tulee jännetupin tulehduksia moisella hallola heilumisesta. Ei tullut, ei tällä, eikä millään muullakaan meloistani. Mielenkiintoisin melani.

 Mutta, mutta. Mikä on melan teho?

Olen miettinyt, miten voisi hahmottaa melan tehoa muillakin mitoilla kuin
varren pituudella tai melan painolla.
Mela nousee retkellä vedestä runsaat 30 kertaa minuutissa. Mela painaa vajaat puoli kiloa. Tunnissa meloja nostaa melaa 1 800 kertaa, kiloina pikkuauton painon verran, 900 kiloa! Ja matkaa on taittunut ehkä kuusi kilometriä. Ettei turhaan tarvitse nostella, kannattaa paneutua siihen, mitä mela vedessä tekee. Melan lapa joko säästää melojan voimia tai hukkaa niitä. 
Melan teho pitkällä matkalla. Ison lavan edut hiipuvat ekan tunnin aikana, siis näin minulle ovat kokeneemmat kertoneet. Aloin vähän laskea: jos lavan pinta-ala pienenee 10 % ja samalla tahti nousee 10 %, niin tekemäni kaavan mukaan teho pienenee vain prosentin.

Ja vielä: jos vedon pituus kasvaa 10 % ja mikään muu ei muutu, niin tehoa tulee lisää 10 %!

Mitä tästä opimme: melan lavan koolla on iso merkitys, mutta vielä isompi merkitys on hyvällä tekniikalla, mm. pidemmällä vedolla. (Kunhan vetoa pidennetään edestä)

Eikä tässä vielä kaikki: kun olen katsellut hentoja naisia pienissä kajakeissa heiluttamassa tuulimyllyn siipien kokoisia melan lapoja, on tullut mieleen, että jotain voisi sillekin asialle tehdä. Kaksilapaisessa luulisi lavan koolla olevan vieläkin suurempi merkitys.

Harva melanvalmistaja edes kertoo lavan kokoa.

Tätä kaavaa saa vapaasti kommentoida:
Lavan pinta-ala x vedon pituus vedessä x iskua minuutissa = saavutettu tehon vertailuluku.

Pidin luennon meloista HSKG 2014:ssa elokuussa.
Voin pitää muuallakin, jos on kiinnostusta.

Jaakko Mäkikylä,
Hevossaaren hamppari


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

3 kommenttia :

  1. Mahtava melaesittely! Aluksen luukkumiseen vedessä määrätyllä nopeudella tarvitaan määrätty energia veden siirtämiseen pois aluksen tieltä, sen perään syntyneen alipaineen voittamiseen, veden ja rungon välisen kitkan voittamiseen. Aluksen alle syntyy myös paine eroja jotka muuttavat aluksen asentoa ja aaltojen muodostusta. Aluksen asennon muuttuessa myös siirrettävän veden määrä (kulkusuuntaan katsottu vedenalainen pintaala) muuttuu. Veden yllä alukseen vaikuttaa avokanoottimelojalle hyvin tuttu ilman vastus (tuuli mukaan luettuna). Näitä voimia meloja pyrkii voittamaan. Mutta meloja ei ole täydellinen tässä pyrkimyksessä - syntyy energiahukkaa.
    Melojan fyysiset ominaisuudet mahdollistavat ja estävät optimaalista energiansiitoa kanoottiin ja näin veden siirtymiseen pois edestä. Välineen valinnassa tulisi löytää sellainen väline/mela jolla syntyy mahdollisimman vähän hukkaenergiaa. Suuremmalla lavalla on todennäköistä että kuluu vähemmän energiaa lavan reunojen pyörteisiin. Kapeammalla lavalla on myös mahdollista "reijittää" vedenpinnan niin ettei lavan mukana tule ilmaa jota meloja sitten paineistaa, tai alipaineistaa meloessaan. Ilman paineenmuutoksista veden alla ei ole etua kanootin eteenpäin viemisessä, sen sijaan se lisää melan lipsumista vedessä. Mitä enemmän mela lipsuu, sitä enemmän sitä on kuljetettava eteenpäin uutta melanvetoa varten - ja siinä on suurin energiahukka. Mela voi leikata ilmaa, tai vettä eteenpäin siirrettäessä, todennäköisesti leveämmän ja ohuemman lavan vastus on silloin pienempi. Vauhdin ja tahdin kasvaessa melan kuljettaminen veden läpi muuttuu suuremmaksi ja käytännössä tehottomaksi vaihtoehdoksi - ilmaa on helpompaa halkaista. Mutta jääkö aikaa kääntää ja leikata ilmaa? Todennäköisesti ei. Suuremmalla lavalla ilman vastus kasvaa.
    C1 luokan kilpameloja kehittää maksimivoimansa aivan vedon alussa. Siispä maksimikiihtyvyyttä tai nopeutta haetaan nopearytmisillä ja lyhyillä vedoilla. Vauhdin saavutettuaan C1-meloja muuttaa tekniikkaa ja siirtyy hitaampaan rytmiin jolloin kanootti saa kulkea rauhallisemmin vedessä ja melojan hengitys ja verenkierto ehtii sopeutua liikkeisiin. Voiman määrä pienenee samalla kuin hukkaenergia (roiskeet, aluksen kieppuminen ja ilmaa vedessä) vähenee.
    Melan lavan koko ja muoto ei suoranaisesti merkitse kovin paljon muuta kuin että pienellä lavalla tekniikka virheet eivät tule esille yhtä selkeästi, ja lipsumisefekti on todennäköisesti suurempi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jöns, tiedätkö netistä artikkeleita Su, Ru, Eng, kilpa C:n tekniikoista?
    Tuo minun juttuni on lähinnä tarkoitettu innostuneelle aloittelijalle. Melojen ja kanoottivalinnoiden kanssa on tullut pähkäiltyä yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen nähtävästi enemmänkin keskittynyt välineisiin kuin oman tekniikan opetteluun. Ehkä johtuu siitä, että harrastuksen alussa jokainen uusi kanoottini oli edellistä nopeampi ja samoin meloissa huomasin eroja. Ehkä vasta nyt, kun tiedän, minkälaisilla kanooteila haluan liikkua ja minkälaiset melat tuntuvat hyviltä, alan paneutua enemmän itse tekniikkaan.

    VastaaPoista
  3. Kajakkimeloissa luulin että suurempi on parempi. Olen toki itsekin suuri 190/95. Testasin hieman pienempilapaista ja symmetristä melaa, joka ei nappaa veteen kuin lusikkamalliset. Oli yllätys miten mukava sillä oli meloa. Samalla huomasin että vedot sai olla aika huoletonta "tikkaamista" kun tekniikkaan ei tarvinnut keskittyä siten kuin isommilla lavoilla, tai lusikkamelalla.

    Vaativiin oloihin suositellaan helppoa melaa. Väsyneenä voi olla vaarallista jos mela nappaa kiinni tai ajautuu kajaakin alle. Tämä siis kajakkipuolen sääntö ja varmaan pätee kanootteihinkin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Vastaan, kunhan huomaan kommentin. Jos on kiire, laita email suoraan tai vaikka Facebookin kautta mulle.