Melonta - Suomen rannikko avokanootilla 2007





LAUANTAI, 26. TOUKOKUU 2007
 
Nyt tulee testattua mies ja kanootti.
 
Pisin yhden päivän solomelontani merellä on tätä ennen ollut 56 kilometriä. Helsingistä Inkooseen. Silloin aikaa kului 12 tuntia taukoineen. Nyt on tarkoitus olla vesillä 12 tuntia, loput ajasta taukoja ja unta 6 tuntia. Nyt on niin pimeää, että on turha lyhentää uniaikaa.
  
Rytmi on 3 tuntia melontaa ja puolen tunnin paussi, toiset 3 tuntia ja tunnin paussi. Tämä kahdesti, ja vuorokaudesta jää vielä tunti puuhasteluun ja kuusi nukkumiseen.
  
Bell Northstarin marssivauhti lastissa on vielä arvoitus, veikkaan kevyissä tuulissa 5 - 5,5 km/t. Meloja tulee mukaan NW-Importin hiilikuituinen Black Light Elbow ja Sawyerin Bent Shaft Manta ja lisäksi aallokkoon Lauri Hovin tekemä beavertail-mela, joka on osoittautunut luotettavaksi aallokko- ja koskimelaksi.
  
Kaikki ateriat ja taukopalat on mietitty. Ei pussiruokaa ja alkoholiakin vasta perillä..
  
Tarkoitus on meloa pätkä Virojoelta Helsinkiin ja varsinainen koitos alkaa juhannuksen jälkeen maanantaina Torniosta. Torstaina pitää jo olla töissä, joten kiirettä pitää, jos Helsinkiin aion ehtiä.
  
Sää näyttää olevan puolellani. Äsken hain kanootin vajalta ja ilma tuntui kesäiseltä, vihdoinkin. Olen aika paljon jo melonut tänä keväänä kylmissä vesissä, jotan nyt tuntuu kesältä. No - merellä kevät on aina muutaman viikon jäljessä. Tuuliennusteet lupaavat kevyttä myötäistä. Hyvä niin.
  
Linkkejä on paljon, koska juuri on tullut uusi EU-laki, joka sallii tuotesijoittelun.
  
Ja nyt kotiin nukkumaan, että huomenna jaksaa meloa.
LAUANTAI, 26. TOUKOKUU 2007
 
Tein juuri lähtöilmoituksen
 
Ilmoitin äsken Suomen Retkimelojat ry:n sihteerille, että aloitan Sinivalkonauhamelontani 27.5. klo 13:00 Virojoelta.
  
Istun vielä töissä, teen vähän paperitöitä ja sen jälkeen laitan vielä uuden viestin, jossa kerron melonnastani tarkemmin.





MAANANTAI, 28. TOUKOKUU 2007
 
Rannikko toivotti ystävällisesti matkaan.
 
28.5. day 2 Lokkeja, tiiroja, minulle tuntemattomia lintuja, koira, iso laiva, pieni moottorivene, joku kapistelee laiturilla, tuuli puuskailee saaren toisella puolella. Airot kolahtavat puuveneeseen. Linnut hiljenevät ja alkaa sade, sen perään ukkonen jyrähtelee ohi. Veden äärellä teltassa hahmottaa ympäristöä laajasti, kun maiseman katselu ei haittaa havainnointia. Ukkosesta sain puolilta öin tekstiviestin, että se oli silloin Helsingissä. Radion keskitaajuuksilta kuuluikin salaman räsähtelyä.
60:27.955 N 27:23.752 E 32 km, 6.1 km/h



TIISTAI, 29. TOUKOKUU 2007
 
Tuulet edelleen armolliset.
 
Onneksi tuuli on ollut myötäinen. Kilometrien selkiä olisi työläs vääntää. Selkien kanssa pitää lähtiessä päättää, että yli mennään. Vastakohtana on idylliksiä kapeikkoja. Niitä meloo mikelikseen. Löysin jopa täydellisen erämaa-aljueen Loviisan ydinvoimalan länsipuolelta. Kilometriktolkulla tyhjää rantaa, ei uskoiksi olevansa Etelä-Suomessa. Päivän saldo 44 km. enemmänkin voisi tulla. meni lähtö pitkäksi kamoja viritellessä. Pakko lopettaa tää kirjoittaminen, hyttyset puree näppejä.
N 60:18.722 E26:05.716



TIISTAI, 29. TOUKOKUU 2007
 
Pahin tältä erää ohi.
 
Tänään aloin ymmärtää, miksi rannikko on hyvä meloa yksin. Tämä ei olle retki, tämä on matka Suomen rannikkoon ja tietysti omaan mieleen. Porukassa matkataan helposti kekenään löreskpötellen leiristä toiseen. Kun on yksin, tulee keskusteltua maiseman kanssa. Paikallisista ihmisistä puhumatta. Yksinäiselle kulkijalle on helppo jutella ja päivitellä.
  
Tämän reissun vaikein pätkä. isot ja suojattomat selät Kotkan itäpuolella. Sopivalla kelillä niitä selkiä ei tulla inkkarilla edes rantoja koluten. Nyt saaristo on pienipiirteistä ja on suojaa, vaikka moni lahti aukeaakin suoraan avomerelle. Nyt ryömin telttaan hyttysten pettymykseksi. paikkatieto puuttuu, gepsi oikkuili.



PERJANTAI, 1. KESÄKUU 2007
  
Virojoki – Emäsalo.
  
Alkumatkan kuvia. Melottu 154 km, sunnuntai klo 15 - keskiviikko klo 20. Melonnan keskinopeus n. 6,2 km/t.
Kelit olivat hyvät, tuulet myötäisiä lähes koko ajan.
 
Yksityiskohta kanootin aukkopeitteen kiinnityksestä. [Foto Riitta Skytt]
 
Tässä koukku sivulta, lisäksi näkyvät keulan ja perän heijastinteipit. [Foto Riitta Skytt]
 
Virolahdella jokivarren parkkipaikalla. Huomaa, ei kattotelinettä! Hyvin kanootti kulki kirjaimellisesti katollakin.
[Foto Riitta Skytt]
 
Kanootti lähtölaiturille. [Foto Riitta Skytt]
 
Viimeiset mustekalat. [Foto Riitta Skytt]
 
Gepsi näyttää nollaa. [Foto Riitta Skytt]
 
Kanootti ui kevyen näköisesti kuormattunakin. Kuormaa tosin ei ole ihan niin paljon kuin Torniosta lähtiessäni.
[Foto Riitta Skytt]
 
Ensimmäiset vedot. Vaikka keli on hyvä, hieman jännittää. [Foto Riitta Skytt]
 
Rannikon reissu on käynnistynyt. [Foto Riitta Skytt]
 
Alkumatkan keli on rasvatyyni
 
Ensimmäinen yö Kuorsalon saaren laiturin vieressä. Idyllinen, vanha kyläsaari.
 
Tuulipressun prototyypin neulos repesi, onnneksi on ompeluvälineet mukana.
Kuvan naskali on lapsuudenkodistani Ylöjärveltä, työkalulla on ikää reilut 100 vuotta.
 
Matkan taukorutiinit. 2-4 tunnin välein koukkaan rantaan ja otan ruisleipää ja termarista lihalientä.
 
Sen jälkeen vartin torkut ja melominen maittaa taas.
 
Tällä taukopaikalla näki, että täällä tuulee joskus ihan kunnolla. Huh.
 
T-paidassa on liian lyhyet hihat ja liivi hiertää muskeliveneilijän hauista.
 
Vaatturi paikalle, ja kohta ovat sopivat hihat paidassa.
 
Kivisaaria ja kiviä ilman saaria on paljon. Hienoja, en vähällä usko, että pelkkä jää on ollut asialla,
joku huumorintajuisempi on ollut kiviä asettelemassa.
 
Nerokas alituskorkeuden mittari. Minäkin mahduin egoineni hyvin ali. On hauska meloa suojaisia salmia. 
Inkkarimaastoa parhaimmillaan.


Selkiä riittää molemmin puolin ydinvoimalaa. Tässä ennen.
 
Ja tässä jälkeen. Kun mereltä olisi puhkunut, niin ylittämättä olisi jäänyt.
Ei ole parasta mahdollista inkkarimaastoa.
 
Melkein täyskuu ja taustalla kumisee ukkonen.
 
Minusta ei tule kaasun ystävää. Saa olla koko ajan tulitikkuja raapimassa. Hirveä pöhinä.
Tornioon otan Turbo-Stoveni mukaan.
 
 
Ensimmäinen uskomaton tapaus:
olin melonut tihkusateessa puolisen tuntia edellisen kuvan leiristä, kun vastaan tuli yksinäinen moottorivene. Moikkasin sitä ja yllättäen se hiljensi ja kaartoi minua kohti. Nyt huomasin veneessä Kippari-lehden kestotesti tarrat. Veneessä oli melontaseuratoverini Pasi lehden AD:n, Sepon, kanssa reissussa. Sain heiltä lisälatausta gepsiini, koska aurinkolaturi nimensä mukaisesti oli sadetta pitämässä. Tuntui aavemaiselta kohdata sattumoisin liki tyhjässä saaristossa. En ollut odottanut näkeväni tuttuja näillä vesillä. [Foto Pasi Nuutinen, Kippari -lehti]
 
 
Seuraava uskomaton juttu:
Tirmon lossin vieressä lastattiin kuljetusalukseen betonikuorma ja sen jälkeen kuski pesi perskeet mereen. Siis kesällä 2007! Ruduksen sivuilta löysin tällaisen sitaatin: "Lohja Ruduksen arvoihin sisältyy myös laatu-, ympäristö- ja turvallisuuspolitiikka." Panin kommenttipyynnön Lohja Ruduksen tiedotukseen. Sain erittäin perusteellisen vastauksen ja viestistä paistoi vilpitön harmi tapahtuman johdosta. Tapaus meni tiedotuksesta eteenpäin organisaatiossa sekä alaspäin auton kuljettajalle että ylöspäin johdolle. Ehdotin, että Lohja Rudus voisi tukea Itämeren suojelua.
 
Sain samana päivänä seuraavan sähköpostiviestin:
 
"Voit kertoa, että Lohja Rudus toimi ehdottamallasi tavalla.
Aluejohtaja Ari Mantila hyväksyi päivällä 500 € maksettavaksi Puhdas meri -rahaston tilille. Hän selvittää asian perin pohjin ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin. Teko otetaan esille myös toistuvin välein tapahtuvissa autonkuljettajakoulutuksissa eri puolella Suomea. Itse otan sen esiin henkilöstölehdessämme. Olen laittanut viestisi tiedoksi johtoryhmälle ja aluejohtajillemme.
 
Sinulle tiedoksi:
Itämeren suojelu koetaan tärkeäksi myös Lohja Ruduksessa, Kun entinen toimitusjohtajamme Lauri Ratia täytti 60 vuotta hän ohjasi mahdolliset huomionosoitukset Itämeren suojeluun.

Hyvää melontakesää ja vähän sinilevää toivottaen
Mirja"
 
Hienosti hoidettu ja kiitos Mirja Forsmanille and Lohja Rudukselle.
 
Sinivalkonauhan sääntöjen mukaan matka pitää meloa, ei saa ylittää kannaksia maitse.
 

Tämä kohta on melottavissa, mutta kartan mukaan ei. Siksi tämä kuva on mukana.
Siperholmenin kannaksen yli pääsi.
 
Pitää evästellä puiden siimeksessä. Lokit ovat sen verran innokkaina kimpussani.
Hyökkäyksiä tarkkaillessa pitää opetella katsomaan taivaalle suu kiinni.
 
Tässä kuva taukoateriastani. En ainakaan vielä kyllästynyt. Mukissa lihalientä.
 
Seuraava kaukaa näkyvä onkin jo Nesteen jalostamon liekki.
Kivellä höhlä, mutta rohkea lintu.
 
Oikean puolen melatekniikassani on vielä hiomista.
Mela hiersi pikkuriikkisen rakon keskelle yläkättä.
 
Ja toinen, isompi rakko tuli nimettömän kupeeseen.
Virhe on meloa päivä ilman hanskoja. Ekat rakot melonnasta ikinä.
Oikealta melominen on huonompi puoleni. Tekniikkavirhe varustevirheen lisäksi.
 
Emäsalon silta, jonne minua tultiin vastaan.
 
Pelastava Auli-enkeli laiturilla.
 
Vähän puhkinainen poseeraus. [Foto Auli Köresaar]
 
Ei vaineskaan! Hauskaa tämä on. Kuvassa näkyy komentosilta. Tärkeä instrumentti on pieni vatupassi, keltainen lätkä kanootin pohjalla. Siitä näkee kanootin trimmin. Silvan aurinkokenno syöttää gepsille virtaa, mutta komunikaattori alkoi latautua vain täydessä auringonpaisteessa. [Foto Auli Köresaar]
Ja nyt Imatralle viikonlopuksi opettamaan - melontaa tietysti!
Palattuani paljastan tänään tulleen salaisen aseeni - Kialoa!



Kommentit

Martti kirjoitti 4.6.2007 klo 00.05
Siperholmen näkyy K.G.Ekebomin merikartassa vuodelta 1886 kahtena saarena nimeltä Småholmarne. Kahtena se näkyy myös nykyisessä Erätukun Topo-GPS-kartassa. Sillä välin se on näyttää käyneen yksiosaisena nykymerikartan ja mm. vuoden 1966 topografikartan aineistossa.
Nykykartoissa moni Ekebomin kartoissa näkyvä saarenväli on kuivaa maata. Esimerkiksi kuvan alareunassa näkyvä Sandholmen on Ekebomilla oikea saari, nykyisin osa Storpellingeä.
Kirja Suomenlahden saaristokartasto 1880 (Genimap)osoittaa, kuinka perusteellisesti tsaarin kartoittajat työnsä tekivät. Sitä on mielenkiintoista tutkia ja verrata nykykarttoihin. Erityisesti huomaa, kuinka maata on tullut lisää 120 vuoden aikana varsinkin Tammisaaren vesillä.
Martti

Janne Pyykkö kirjoitti 5.6.2007 klo 12.56
Kiitos perusteellisesta raportista. Onnea jatkossa!
 
Martti kirjoitti 6.6.2007 klo 10.34
Lokit ja tiirat ahdistelevat meitä vain silloin, kun lähellä on pesä tai poikasia. Niinpä teemme kuten Jaakko, ja siirrymme syömään syrjemmälle.
Noilla vesillä löytyy myös kymmenien merimetsojen asuttama luoto, jossa ei ole yhtäkään puuta. Pystyvät siis pesimään kivenkolossakin.
Martti
  
Olli kirjoitti 15.6.2007 klo 18.42
Hienosti hoidettu tuo Lohja Ruduksen tapaus, molemminpuolisesti.
Toivotan hyvää pitkää melontaa.






PERJANTAI, 8. KESÄKUU 2007
  
Kanootti lähtee pohjoiseen.
  
Suomi-meloo oli hyvä tekosyy saada kanootti lähemmäs Torniota.
Melontatapahtumiin pakataan tavarat yleensä yöllä, en tiedä miksi näin on, mutta näin se vaan menee.
Bell Esikon auton katolla kylki kyljessä kajakin kanssa DPK:n vajalla.
In Helsinki the nights are dark, but where I start, in Tornio,
the sun does not set at all this time of the year.
Packin seems to be done always at night! Wonder why!




SUNNUNTAI, 10. KESÄKUU 2007
  
Kansikuvapoikana Suomi-meloossa.
  
Laskin Lentuankosket Bellillä. Kanootti toimi hyvin.
Koskessa oli alun isojen aaltojen jälkeen ikäviä vesitolppia, jotka heiluttelivat aikalailla.
Pääsin Kuhmolainen -lehden artikkelin pääkuvaan. Kosken laski neljä inkkaria, joista kolme pysyi pystyssä.
Kajakkeja tuli alas muutama kymmen, joista kymmenkunta ui.
Lentua rapids in the NE Finland, where I participated Suomi Meloo,
a paddling event, where a caravan of about hundrec canoes travel 7/24 -rythm.
Paddlers changes every 2 to 5 hours. There are about 1000 padllers in the week-long event.
This year the route was an old tar-route along Oulujoki river and lake from Lentiira to City of Oulu.


Lentiira ja Kuhmo - melkein liian kaukana syrjässä.
 
Millä nämä ihmiset elävät? Ystävällisyydellä ja huumorilla. Huovinen on lähempänä totuutta kuin Päätalo. Köyhyys ja puute ei ole kurjuutta, jos elämä on muuten kunnossa. Kuhmo näyttää jopa vauraalta. Viimeisillä rahoilla ei osteta itselle leipää, vaan lippu konserttiin.
  
Ventovieraitten kanssa on ollut hauska keskustella, tehdä Turbo-stovella carbonaaraa Rakettispagetista ja päälle töräytin pannun espressoa. Kuhmon uimarannalla paikallisten ihmisten kanssa jutellessa. Niin onhan täällä vielä meitä melojia, Suomimeloossa.


Kommentit

villevalittaja kirjoitti 16.6.2007 klo 20.04
varmaan olisi ollut kiva lehtijuttu. Mutta milläs katot ton eteen lätkästyn mainoksen takaa. N800 ei ainakaan näytä. Onneksi se ei haittaa melomista, lukijalleha tää on oma valinta.
t. Ville Valittajaaa

Jaakko kirjoitti 24.6.2007 klo 21.19
Pahoittelut - itsekkäästi räpsäsin vain oman kuvani mukaan. En tullut ajatelleeksi, että nykytekniikka on niin hyvää, että teksti on lukukelpoista. (No nyt joku tietysti kysyy, mikä kamera? Pentax Optio W20


SUNNUNTAI, 24. KESÄKUU 2007

Perhosia vatsassa.

Alla Kemijoki ja taustalla Perämeri. Vielä ei osunut meloja kuvaan.
River Kemi and City Of Kemi. My first city to pass after leaving Tornio.

  
Perhosia on ollut vatsassa jo pidempään. Vaikka kyseessä on tavallaan helppo retki. Ollaan kotimaassa, kännykät pelaa, vesi on kotoista. Mutta silti. Edessä on runsas viikko avoimia vesiä. Olen täysin tuulen armoilla - kirjaimellisesti. Jos tuulee liian kovaa, jään rantaan. Nyt näyttäisi, että tuulet ovat keveitä ja suotuisia. Hyvä niin.
  
Päivitän blogia kännykällä, joten kuvien tekninen taso voi vaihdella, mutta kun pääsen jonkun kaupungin kirjastoon, panen tulemaan parempia kuvia. Aamulla hyppään koneeseen ja hurautan Kemiin, jossa P. Sutinen on minua kentällä vastassa ja saan kyydin Tornioon. Kanootin Petri meloi Kemistä Tornioon jo aikaisemmin. Kehui kuivaksi, mutta samalla tuulipintaa on riittävästi.




MAANANTAI, 25. KESÄKUU 2007
  
Muistuttaa Uralin retkeä - sataa ja on kylmä.
  
Hyinen rysäkuva Kemin edustalta. En muista moista meressä nähneeni. Maalla kyllä .
It is cold, it rains and wind is fresh. Reminds me of last summers expedition to Ural.
It was ten days paddling in solid rain and cold. Last night went packing, slept some three hours.
Camp on sandy beach. I am the only person on this island.

Day 1. – 20 km 1200 togo N 65 45.554 | E 24 26.331 :) :] :( 
  
Vihdoinkin liikkeellä. Liikaa painoa kanootissa. Tehotonta melontaa, viime yönä jäi uni kolmeen tuntiin. Nyt keittelen puikulaperunoita Tsernobylillä. Se on klapukäyttöinen kehitysmaalieteni, oikealta nimeltä Turbo Stove. On niin puupihi, että alkuun sillä tuli roihautettua useampikin Kiina-ilmiö, siitä nimi Tsernis.
 
Tuuli on pudonnut, sataa tihuuttaa,
ei väliä, mulla on upouusi laavukangas, jonka alla on hyvä kuunnella sateen ropinaa. Petri Sutinen oli jämptisti kentällä vastassa ja kyyditsi Tornioon. Hän oli melonut kanoottini sinne jo aiemmin. Vähän Petri ihmetteli kanoottivalintaani. Kanootti on raskas vastatuuleen, nopeus putoaa helpostikin puoleen. Kölittömänä vene myös valuu sivutuulessa. No - päätarkoitus olikin hankkia ennen kaikkea merikelpoinen kanootti. Kaiken lisäksi tämä oli jo Suomessa. Vanha totuus: toiseksi paras on parempi kuin paras, jos sen saa käyttöön, kun on tarve. No - aika näyttää. Itse olen kanoottiin tyytyväinen. Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna.


Kommentit
Erkki kirjoitti 26.6.2007 klo 08.12
Semmoinen muistisääntöhän on, että kun on moiseen rysään hyvässä myötätuulessa kerran melonut, niin sen varmasti muistaa. Siellä päin moni paikka kannattaa kiertää mahdollisimman kaukaa.
Tsemppiä niihin risukasoihin sekä Hanhikivelle ja muihin ikimuistettaviin mietiskelypaikkoihin! Sielläpä eivät isot muskeliveneet ja uivat grillikatokset syöksyile päälle.
t. Erkki

Erkki kirjoitti 26.6.2007 klo 08.43
ainiin: Raahen Hanhikiven jälkeen(välillä Pyhäjoki - Kalajoki) on Lehtikari-niminen paikka, jossa kannattaa käydä. Sieltä löytyi hyvää seuraa, saunaa ja makkaraakin.

Habanero kirjoitti 26.6.2007 klo 10.19
Olet nyt siis Martinkarilla Kemijoen Isohaaran suistossa (http://tinyurl.com/2qzbpo). Meloitko Torniosta päähaaraa pitkin Röyttään vai oikaisitko Kirkkopudasta pitkin? Avokanootti painaa, Tsernis, polttopuut, saha ja kirves painavat ja niin myös puikulaperunatkin... Kaikki asioita, joista kajakkiin, kaasukeittimeen ja BlåBandiin päätyneet eivät ole päässeet nauttimaan.
Pidä muskelivene liikkeessä, hyvää matkaa,
T: Harri

Martti kirjoitti 26.6.2007 klo 12.49
Mikäs siinä kanootissasi Petriä ihmetytti, paitsi että on avokanootti?
Jos trimmaat sivutuulessa vähän keulapainoiseksi, niin ehkä sortaa vähemmän.


Mats C kirjoitti 26.6.2007 klo 22.12
Hei Jaakko, Iijoen edustalla löydät enemmän rysiä ja muita esteitä. Ainakin minä löysi niitä viime vuonna kun meloin rannikkoa. Tervetuloa tännepäin, Vaasaan.
Mats C

jaakko kirjoitti 30.6.2007 klo 10.13
Olen Nallikarin leirintäalueen tietokoneella, vastaan kommentteihin kerralla.

Erkki
Hanhikivi ja Raahen seudun kommentit tulivat juuri oikeaan rakoon. Raahe on huomisen, sunnuntain tavoite.

Habanero
Kyllä kunnon leirissä on fiilistä. Vielä vähän on organisoimista. Hyvä retkeilyharjoituskin tämä on. Pidän veneen liikkeessä.

Martti
Petri sanoi, että pelihän on hyvä koskikanootti. Pysyy kuivana kuormassa ja kääntyy silti. Lähinnä tuulenvastusta ja sortumista kommentoi ja varmaan oli oikeassa. Malecite olisi voinut olla toinen vaihtoehto. Arvostan Bellin merikelpoisuutta ja kyllä se selkä ylityy vähän hitaammallakin vauhdilla. Toisaalta pienikin myötäinen, niin kulku on kevyttä.

Mats,
Iijoen edustan verkkokepit ehkä pelastivat karanneen kanootin. KUn kanootti näytti katoavan avomerelle, toivoin nimenomaan, että se tarttuu johonkin verkkoon. Tuli mieleen, että veneessä ei ole yhteystietojani, johon löytäjä voi paatin palauttaa...

Että tämmöisiä



KESKIVIIKKO, 27. KESÄKUU 2007
  
Kolme prosenttia ja paljon muuta.
  
Day 2. – 42 km 1158 togo N 65 34.059 | E 24 05.337 :) :) :( 
  
Hyvä melontakeli. Kanootin trimmi oli kohdallaan ja eilinen vikurointi oli tiessään. Matalat vedet ja rankat sadekuurot hidastivat menoa.

"Taidan tulla kipeeksi. Viimeisen kerran." sanoi viluinen vanha mies Kemin pursiseuran kuppilassa. Sitten tilasi ystävättärensä kanssa lohikeiton. Keiton hintaa veivattiin pitkään, mutta ruokajuomiksi tilattujen oluiden hintaa ei kyselty.

Poikkesin pikaisesti maissa, jätin kännyn pursiseuran kapikkaan latuuksiin ja kävin kaupassa hakemassa pari puolentoista litran vesipulloa. Leilistä on hankala juoda meloessa. Bonaquan Vadelma on jumalaista, sen voimin melon vaikka kuinka. Oli vilkas päivä. Kemin pursiseuran rannassa takiloitiin upouutta Jähti -nimistä purjealusta. Oli kuulemma replika viime vuosisadan vaihteen matkustaja-aluksesta, joka purjehti mm Oulun ja Kemin väliä. Hienonnäköinen kaksimastoinen. En kysynyt panivatko hopearahan isonmaston kenkään. Ei me melojat sellaisia viisastella.


Kemistä etelään oli laudoista tehty saari. Ensin luulin, että jonkun vanhan sahan peruja on saaren rantaan ajelehtinutta lautaa, mutta tavaraa oli sen verran runsaasti, että vajaakanttia on vasiten saaren pohjaksi taapeloitu. Stora Enson jättitehdas omine satamalaitureineen. Pöhisi joka piipusta. Tontin rantoja meloessa oli aikaa katsella, päästääkö fapriikki tavaraa mereen. Yksi putki tuuppasi vettä mereen. Mitä lie, mutta suhteessa tehtaaseen, olisi sekin putki voitu varmaan tukkia. Muistin, että lankomieheni 50-vuotispäivillä tuli istuttua Jukka Härmälän kanssa samassa saunassa. Mukava tuntuinen paperimaakari.

Törmäsin vielä entiseen Kallion sahaan, kun poikkesin eräässä saaressa tulipaikalle tavaroita kuivattamaan ja lämmittelemään. Nyt syötän hyttysiä ja kuuntelen radiota Tserniksen lämmössä. Yhden niemen verran tuulivoimaloista itään. Kolme prosenttia: se on päivätavoite.


Kommentit

Habanero kirjoitti 27.6.2007 klo 22.13
Hyvä päivämatka - oikealla trimmillä taitaa olla väliä.
Ilmoittamassasi sijainnissa lienee longitudivirhe, järkevä sijainti taitaa olla asteen verran idemmässä, N 65 34.059 E 25 05.337 eli Vatunginnokan tuulimyllyt näkyvät (http://tinyurl.com/2yf2tp).
Pidä muskelivene vauhdissa, T: Harri

jaakko kirjoitti 3.7.2007 klo 08.28
Virheitä tulee, kun aina ei tiedä, näpyttääkö itse vai hyttyset. :)


KESKIVIIKKO, 27. KESÄKUU 2007
  
Leiri.

Eilisen leirin laavu. Kommari ei halunnut panna tätä kuvaa matkaan eilen.
My first camp. sleeping quarters did not fit into picture. My tent.


KESKIVIIKKO, 27. KESÄKUU 2007
  
Pohja näkyy.
  
Tänään oli paljon matalan veden mellontaa. Välillä piti lipsutella seisten.
Shallow waters, lots of it. Luckily the water is clear.



KESKIVIIKKO, 27. KESÄKUU 2007

Foto day 3.

No photo today says kommunicator. :(

KESKIVIIKKO, 27. KESÄKUU 2007
  
Sadetta, sadetta, sadetta.
  
Day 3 – 40 km 1118 togo N 65 17.278 | E 25 16.150 (Helsingistä itään!) :] :] :] 
  
Hankala keli, helppo, mutta työläs. Tuplamutkamela jäi tämän päivän keleissä vaihtopenkille. Normaali hiilikuituinen mutkamela pelasi hyvin isossa mainingissa ja puuskaisessa vastatuulessa. Tuplamutka on yhden otteen mela vakiokeliin. Ja kolmas suu viivana tulee mielen puolelta. Hätäilen turhia, no tässä on aikaa fiilata matkaajan asennetta.
  
Pitkään reissuun mahtuu kaikkia kelejä. Silti sade ei juuri nyt ole suosikkini. Sitä on liikaa. Aamulla paistoi aurinko ja tavarat kuivuivat silmissä ja aurinkokennot pöhöttivät sähköä. Iltaa kohden alkoi taas sadella. Nyt sataa jatkuvasti. Onneksi on laavupeitto ja tsernis. Ilman avotulta ei voi sadetta pitää.
  
Pitkiä selkiä. Jos mereltä puhaltaisi, ei vesille olisi menemistä. Tuurilla täällä seilataan. Tänään oli hankala löytää leiripaikka. Matalia rantoja ja mökkejä. Olen pienessä saaressa. On täälläkin mökkejä, tyhjillään. Kaikki viisaat on kotona lämpöisessä sängyssä. Märkä sukka lopettaa tähän.


Kommentit

Martti kirjoitti 27.6.2007 klo 10.02
Onnistuisiko sauvominen? Voisi mennä vieläpä lujempaa.
Eeva kirjoitti 27.6.2007 klo 18.22
Saisko Jaska tosta pressusta + varamelasta väsättyä purjeen? Ei taida olla sallittua, mutta sinultahan sekin onnistuisi, eikös :) Luovimalla lisää vauhtia vastatuuleent.Eeva H.
jaakko kirjoitti 3.7.2007 klo 08.20
Sinivalkonauhan sääntöjen mukaan saa vain meloa. Avokanootilla kulkemiseen kuuluu normaalisti kantaminen, liinaaminen (naruilla vetäminen) sauvominen ja purjehduskin. Matalassa melon usein seisten, niin näkee vähän paremmin eteensä.




TORSTAI, 28. KESÄKUU 2007
  
Kanootti karkasi!
  
Kesken aamupuuhien huomasin kanootin parisataa metriä rannasta ajelehtimassa. Perään en päässyt. Alatuulen puolella on 5 kilometrin päässä saari ja kauempana toinen. Välistä näkyy avomeri. Soitin merivartiostoon. Katsotaan, mitä syntyy. Kanootti ei ollut narulla kiinni rannassa Merikorttini ja kiikarit jäivät kanoottiin, paljaalla silmällä en enää näe kanoottia. Hmm, ei tullut mieleenkään, että näin voi käydä, vaikka näin on käynyt.




TORSTAI, 28. KESÄKUU 2007
  
Tuonne se katosi.
  
Tuonne se ajelehti. Tässä vaiheessa en voinut kuin odottaa ja toivoa, ettei paatti livahda avomerelle. 
My canoe went a drift. I saw it, when it was about 200 yards from me. I called coastguard and
they went after it. Luckikly they foud the runaway and brought it back. Me stupid.




TORSTAI, 28. KESÄKUU 2007
  
Kanootti kotona.
  
Huh, merivartiosto haki ja löysi karkulaisen. Pojat taluttivat sen takaisin kotirantaan. Kiitos nopeasta ja ystävällisestä toiminnasta. Vähän pelotti etukäteen, että viranomainen sanoo, että eihän sulla ole hätää, mitä nyt yhdestä kanootista. :) Onneksi maailma on vielä hyvä meille hölmöille. Huh, vielä kerran. Taisi tulla luppopäivä. Tuuli on kova ja vastainen, enkä halua enää tällä samalla alueella häiriköidä uudelleen.


Kommentit
juKka kirjoitti 28.6.2007 klo 11.14
Älä huoli, tekevälle sattuu. Ainoa konsti välttyä mutkilta matkassa on pysyä visusti kotona ja mielellään varovasti soffalla makoillen.

Miia kirjoitti 28.6.2007 klo 11.23
Voi pojat! Kotona voi olla paljonkin mutkia matkoissa. Paha akka, kalja loppu, muhkurainen soffa, sankaruus hukussa jne. Miten se nyt menikään... aina kotiolot voittaa...

juKka kirjoitti 28.6.2007 klo 11.48
Aivan, Miia! Eikä se paha akkakaan edes karkaa, vaikka tahallaankin jättäis joskus sitomatta.

jaakko kirjoitti 3.7.2007 klo 08.34
Kiitos myötätunnosta. On joskus akkakin lähtenyt, ei sekään hyvältä tuntunut. Nyt jo harmittelen, ettei karkulaisessa ollut gepsi mukana. Olisi nähnyt, mihin se meni ja kuinka lujaa. Vauhti oli aikamoinen.

Jaakko kirjoitti 1.9.2007 klo 15.59
Miksi kanootti karkasi: illalla väsyneenä vedin kuormatun kanootin vain osittain kivikkoon. Sen jälkeen tyhjensin leirikamat kanootista ja aloin puuhata leiriä. Keventyneen kanootin kiskaiseminen ylemmäs rantaan unohtui. Sitten tuuli nosti jonkin verran vedenpintaa ja kanootti lähti.
Oma moka.




TORSTAI, 28. KESÄKUU 2007
  
Rauhallinen ilta.
  
Tuntui hyvältä päästä jokisuiston suojaan. Sadepuuskapilvi iski juuri laavua viritellessä. Hyvä ajoitus. Kuva on leiripaikaltani.
Tyyntä, vaikka taivaalla vielä näkyy pahispilven nurkka. Poispäin menossa.
Learning-day. From disastrous morning to rainstormy day.
In the evening few hours of paddling between two windy showers.
Now it is calm and beautiful evening (almost midnight)

  
Day 4 – 10 km 1108 togo N 65 12,687 | E 25 17,065 (Helsingistä idempään!) :o :} :)
  
Kauheasta aamusta huolimatta tämä oli matkaajan mieltä rakentava päivä. Nyt on hieno ilta. Kun tuuli vei kanoottiani kohti avomerta, tuli mieleen kuinka pienestä tämä reissu on kiinni. Kanootin ihmepelastuksen jälkeen loppupäivä tuulta ja sadetta pitäessä oli aikaa pohtia.
  
Tämän heinäkuun melon kohti Helsinkiä ja katson, kuinka pitkällä olen 27.7. Ei muuta. Iltapäivästä tuuli alkoi hiipua, mutta aina väliin tuli pilvellinen sadetta ja ihan siivoton tuuli. Kuuden aikaan katsoin sadekarttaa ja päätin, että tähän väliin livahdan Haukiputaalle, Kiiminkijoen suulle. Leirin purku täydestä kuivatuskaaoksesta vesille hoitui kolmessa vartissa.
  
Matkalla oli runsaan tunnin selkä. Tuuli oli edelleen navakkaa ja aallot murtuivat siellä täällä. Nopeus oli huonoimmillaan alle 4 kilometriä tunnissa. Aikaa kului puolitoista tuntia. En uskaltanut pysähtyä juomaan ja merikorttiin ei voinut kuin vilkaista, ettei tasapaino lipsahda. Tuo tunne tulee helposti, vaikka ihan hyvin olisi voinut pitää kellutauon. Suurin pelko oli edessä oleva tumma pilvi. Jos se pääsisi puuskaamaan kuten päivällä, niin mua vietäisiin kuin hullua tukasta/ponnarista. Nämä nopeat ja voimakkaat kelivaihtelut ovat aikamoista shakkipeliä. Kilometri rannasta on 10 minuuttia melontaa, siinä ajassa tuuli ehtii vaikka mitä.





PERJANTAI, 29. KESÄKUU 2007
  
Oulussa.

Leirintäalueen telttapaikat olivat sen verran kaukana, että leikin jokamiehen oikeuksia ja meloin vähän syrjäisempään kaislikkoon yöksi. Pirullista vaan virittää teltta hiekalle. Kanootti on naamioitu pressun alle.
Finland has every-mans-rights. You are allowed to paddle every waterbody and showing respect you can camp overnight as long as you don't make bonfire. EXEPT if you are in the proxomity of a camping ground or sometimes inside a large city by population. My tent is just outside a camping ground.
I paid the fee, but the tent-places were far from my canoe. So...

Day 5 – 26 km 1082 togo N 65 02,000 | E 25 24,749 (Helsingistä idempään!) :) :] :)
  
Heräsin hyvään keliin. Ennen Oulua kanootti klaarasi hyvin kohtalaisessa aallokossa. Suihku Nallikarin leirintäalueella.
  
Alkaa rytmi löytyä. Kiiruhda hitaasti -rytmi. Alkuun hötkyilin liikaa ja aika nopeasti väsyi kanootissa istumiseen. Nyt tuntuu, että jaksaa. Päivä jäi lyhyeksi, koska pitää hoidella asioita kaupungilla.
  
Matala täyttyy ja keli paranee. Pitää käyttää sauma hyväksi ja edetä mahdollisimman pitkälle saaretonta rannikkoa. Vähän huvittaa mun Pidä saaristo siistinä -tarra. No saaristo ..
  
Nyt on suihkun jälkeen vähän vilu, pitää mennä telttaan makuupussin lämpöön. Huomenna lisää.




LAUANTAI, 30. KESÄKUU 2007
  
Ei kaupungille, vaan sittenkin melomaan.
  
On niin hieno päivä, että pakko lähteä melomaan. Asiat ehtii hoitaa myöhemminkin. Ruokaa riittää vielä.
  
Kirjoitin kommentit 26.päivän viesteihin. Kommunikaattorila blogin hallinta on hankalaa, nyt olen Nallikarin leirintäalueen tietokoneella. Täällä linkki kommentteihin.
  
Kiitos kaikille kommenteista ja tekstareista - on hauska, kun ei tarvitse ihan yksin reissata.
  
Nyt baari-kahville ja sitten merelle.



SUNNUNTAI, 1. HEINÄKUU 2007
  
Kuka meinasi meloa Hailuodon lossin potkureihin?
  
Coffee break-parking by Hailuoto ferry station.

Day 6 – 30 km 1052 togo N 64 54,770 | E 25 04,456 (Helsingistä idempään!) :) :) :)
  
Yö rannalla meni rauhaisasti, pussikaljanuoriso ei häirinnyt. Hyvä päätös oli lähteä asioinnin sijaan melomaan.
  
Päivän kruunasi mökillinen nuoria tyttöjä. Tänään näin ja kuulin taas vaikka mitä: saiturituttujaan ihmettelevä töölöläismies, hierova nyrkkeilyvalmentaja kahden lapsensa kanssa. Keskittynyt poika - tänään on viiden kahdenminuutin erän pituinen matsi. Pojan isosisko, varhaisteini, ei paljoa puhunut, mutta vaikutti petollisen viisaalta. Tunsi isänsä oikut ja osasi pelata niillä.
  
Ja sitten vielä Hailuodon lossikahvio. Heti löyty yhteisiä tuttuja ja samaan hengenvetoon minulle esiteltiin Lesosen mökkipytingit. Niiden ohi meloessa luulin siinä olevan jonkun kurssikeskuksen. Savusauna näytti vastaavalta kuin toissa vuonna Avokanoottiyhdistyksen syystapaamisessa Padasjoen Piilostenniemessä. Hyvä sauna.
  
Ja vielä kuulin tarinan etelästäpäin tulleesta rannikon melojasta, joka oli joutua Hailuodon lossin potkureihin. Ja ne tytöt: rantauduin laakealle kaislikkorannalle ja menin lähimmästä talosta kysymään leirilupaa, niin tupa oli todella täynnä viehkeitä neitosia, vaikutti polttariporukalta. Ja vielä olisi melonnasta vaikka kuinka...
  
Kello on 0127 ja nyt menen yöpussiin ala Kimmo Karjalainen = rankinen laavupeiton alla.





SUNNUNTAI, 1. HEINÄKUU 2007
  
Ei suffeli, vaan pomppumelontaa ja lehmänväistöjä.
  
Day 7 – 46 km 1006 togo N 64 41,110 | E 24 27,868 :) :) :)
  

Melonnallisesti ja muutenkin hieno päivä. Lähtiessäni Limingan niityiltä kaksi kajakkia meni selällä. Tapasimme myöhemmin päivällä, ovat kaksi englantilaista kaveria, jotka tulevat tänne melomaan pariksi viikoksi. Kiertävät skandinavian rannikkoa pala palalta. Nyt olivat lähteneen Kalixista Ruotsin puolelta. Varmaan näemme vielä. Heillä on Vivianit, mutta etenevät rauhassa ja pysähtelevat usein.
  
Tänään sain matalan veden oppia kerrakseen. Meloin iltapäivällä navakassa sivutuulessa. Merituuli puhalsi kunnolla ja valitsin ihan rantareitin pois aallokosta. Vettä oli paikoin niin vähän, että meni melalla työntämiseksi, vaikka rantaan oli satoja metrejä. Yhdessä niemessä lihalehmälauma innostui minusta ja käveli tyynen rauhalisesti kohti. Sutkutin hädissäni syvän veden suuntaan turvaan.
  
Seuraavan matalikon päätin koukkia syvän veden puolelta. Vaikka aallokko oli kohtalainen, homma sujui, kunnes se syväkin alkoi madaltua ja aallot murtuivat pitkältä matkalta. Ja aina ne isoimmat.
  
Venkuroin sivuaallokkoon katse aaltojen suuntaan, kun yläpuolella oli epäilyttävä aalto, niin keulaa sinnepäin. Jos myöhästyin, loiskautti aalto jonkun verran vettä sisään. Pahin oli myöhästyä tuplamurtuvasta, jos ensimmäistä aaltoa koukkasi hieman sivusta, niin murtuva vesi käänsi kanootin takaisin poikittain seuraavaan aaltoon. Jännää oli, mutta ei varsinaisesti mitään hätää.
  
Myllytystä kesti puolisentoista tuntia. Suojaava niemi ei tuntunut lähestyvän lainkaan. No nyt olen suojassa Raahen keskustassa pusikossa. En tee tulia, van kylmä iltapala ja sitten nukkumaan. Taas olisi namiointiverkko hyvä kanootin ja teltan piilottamiseen. Ja huomenna melomaan!


Kommentit


Veli-Matti Lehtonen kirjoitti 2.7.2007 klo 10.05
Hyviä kelejä sinulle Jaakko sinne siniselle nauhalle toivottavat Weltsu ja Jaana. Olimme lähellä, Varjakan Kartanossa kurssin pidossa. Harmitti, kun en tiennyt sinun olevan lahden toisella puolen Nallikarissa.Olisin meloskellut juttusille.
Olemme hengessä mukana.

Weltsu.

Mats Ceder kirjoitti 2.7.2007 klo 11.37
Hyvä että olet treenannut "hiekkadyynimelonta", koska vasta Kalajoen seudulla tulee KUNNON HIEKKADYYNIÄ :-)
MatsC
Jaakko kirjoitti 2.7.2007 klo 13.04
Terkut Weltsulle ja Jaanalle. Weltsun opeilla täällä keikutaa. Itseasiassa Weltsu on ollut mun Kanoottiliiton melontaohjaaja- ja -opas -kurssien kouluttajana.

Matsille, kiitos rohkaisusta! Oli kohtalaisen viheliäistä dyynien molemin puolin.

Jaakko
Tapani Kemi kirjoitti 2.7.2007 klo 22.06
Muuan vuosi takaperin meloskelin Raahesta Ouluun ja tuo sama lehmälauma möllisteli samoilla kohden ihan samannäköisenä. Taisivat olla aamuyöllä alkaneen ja iltapäivällä päättyneen reissuni ainoat silminnäkijät... Tuo hiekkadyynimelontakin tuli tutuksi Siikajoen suiston edustalla. Onnea urhoolliselle matkallesi!
Martti kirjoitti 3.7.2007 klo 14.07
Tuo nauta-aihe tuo mieleen Seitsemän Veljestä. He pelastautuivat pakenemalla Hiidenkivelle. Jaakon ei sentään tarvinnut väistää Hiidenvedelle.




MAANANTAI, 2. HEINÄKUU 2007
 
Kanootti kotiovelle - viranomaispalvelua parhaimmillaan.

Täällä Raahessa oli rantakahvilassa kone, niin pääsen panemaan tämän kuvan. Kiitos merivartijoille. 
Teko nousee viranomaistoimintana omaan luokkaansa, kun luin äsken Kalevasta, että Kokkolan seudulla oli toinen viranomainen, poliisi, kuollut virantoimituksessa rattijuopon murhaamana. Viitsisitkö sinä lahteä jonkun kahjon lelun perään, kun toisaalta oma työ on kirjaimellisesti hengenvaarallista. Kiitos vielä kerran Virpiniemen merivartioaseman pojille ja osanotto Kokkolan polisiin ja menehtyneen piliisin lapsille.

Here is the picture I wanted to show. Finnish Coast Guard brings my run-a-way canoe back. 
Last evening in this same area of Finland, Kokkola, a policeman was killed by a drunken driver.
First time a policeman killed in Finland over 10 years. I admire very much Finnish officials.
They really have a life threatening work and still they go for someones toy, my canoe. 

My most sincere condolences to Kokkola City Police and policemans wife and children.


Kommentit
Janne Pyykkö kirjoitti 2.7.2007 klo 21.48
Hieno kuva. Meren jumala Poseidon tuo kanoottia takaisin kuolevaiselle.

Martti kirjoitti 3.7.2007 klo 09.52
Tuota Poseidon-kuvaa jo äänestäisin vuoden melontakuvaksi!
jaakko kirjoitti 7.7.2007 klo 01.33
Karkulaisen lähtiessä ei hermo pitänyt niin, että olisin hakenut kameran. Tuohon kuvaan loppui kameran akku.



TIISTAI, 3. HEINÄKUU 2007
 
Melakuva seuraavaan juttuun.
Jostain syystä kommarilla kuvien liittäminen blogiin ei toimi kunnolla.

MAANANTAI, 2. HEINÄKUU 2007
  
Melavertailuja.
 
Day 8 - 36 km 970 togo N 64 26,494 | E 24 04,821 :) :) :]
 
Keli oli mitä parhain. Raahessa kaupungilla käynnin jälkeen sain kunnon pätkän melottua. Näitä selkosia meloessa tulee mieleen, että vähänkin kun tuulisi väärästä suunnasta, niin voipi olla, ettei homma onnistuisi. Nyt pääsee niemenkärjet nuolemalla ja kivien välistä. Aallokossa pitäisi jokainen niemi kiertää satojen metrien päästä. Meni tonni poikki.

Millä se on melottu?
 
Lähdin liikkeelle tuplamutkalla, kuvassa ylempänä. Jossain vaiheessa aallokossa vaihdoin normaaliin suoravartiseen mutkalapaan. Alkoi tuntua, että tuplamutka oli virheostos. Riitta tappaisi minut, jos lähettäsin kalliin melan turhana postissa kotiin. Tältä tuntui.

Mutta illan viimeisessä sessiossa alkoi suoravartisella alakäden sorminiveliin sattua. Olen nivelreumasukua. Alakäsi toimi, jos aloitti puristamisen/vedon tuen pikkurillistä käsin. Etu- ja keskisormella veto sattui. Eilen aamulla otin tuplamutkan uudelleen käyttöön. Meloin sillä pitkän päivän ongelmitta. Samoin tänään tuplamutka oli koko päivän käytössä. Silti uskon, että pahassa aallokossa suora varsi voi tuntua turvallisemmalta, siinä on niin helppo vaihtaa otetta. Tai sitten opin käyttämään tuplamutkaa aallokossakin. Nyt illalla jo hieman väsyneenä se toimi kuin itsestään. Molemmat melat ovat samanpainoisia, alle 300 grammaa.

Tein leirin Pyhäjoen alapuolella olevaan kallioniemeen. Hieno paikka tällä kelillä. Nyt nukkumaan.


Kommentit

Habanero kirjoitti 3.7.2007 klo 10.47
Olet nyt Pyhäjoen Harminnokassa (http://tinyurl.com/32f4lt). Päivämatkat keskimäärin yli kolmekymppiä, kyllähän siinä matka etenee!
Terveiset Suomenlahden ylittäjiltä, mukana mm. Auli, Ilkka, Yrjö ja Harri.

Tsemppiä muskeliveneeseen, T: Harri

Timo kirjoitti 3.7.2007 klo 18.36
Sanomalehti Kalevan verkkoversio on uutisoinut vaellustasi tähän tapaan:
http://www.kaleva.fi/plus/juttu666688_page0.htm
...pistän linkin tänne että muutkin näkevät...
Reilut kymmenen prossaa matkasta takana. Se ei ole vähän!

Pärjäile, t. Timo

Martti kirjoitti 3.7.2007 klo 22.51
Lyhensitkö sitä tuplamutkamelaa alkuperäisestänsä, kuten aioit? Sehän oli aika pitkä.
jaakko kirjoitti 8.7.2007 klo 21.04
Melan lyhentämisestä. Lyhensin sitä ennen lähtöä pariin otteeseen n. 52 tuumaiseksi. Tänään 8.7. sahasin vielä pari senttiä pois varresta. Riitta toi häihin tullessa jyrsimen, jolla sain vanhat epoksit pois kahvan sisästä. Kokeillaan taas, paraniko mela. Samoin vähennän varusteita. Tällä reissulla pääsee usein sivistyksen pariin, joten hirveästi varatavaroita en tarvitse.




KESKIVIIKKO, 4. HEINÄKUU 2007

Auringonlasku Intian Valtamerellä.

Sainpas kuvan tähän alkuun. Otsikko on Outsiderin jostain seikkailuromanista, jossa oli aina sama auringonlaskukuva, mutta milloin se oli Tyyni valtameri, milloin Intian. Edustan saari on Iso-Kraaseli. Kraaseli on harmaahylje, gråsjäl. Kaikkea sitä meloessa oppii, kun kuuntelee viisaampiaan.
Sun really sets here. It went below the horizon at 00:00. The island in the picture is Kraaseli,
which is phonetic form swedish word gåsjäl, which is grayseal in english.

Day 9 – 53 km 917 togo N 64 05,214 | E 23 30,770 +++
  
Kolme plussaa, merikorttikirja G on melottu, tuli matkan pisin eteneminen ja kolmanneksi tapasin kaverin, joka meloi Sinivalkonauhan 2001, hänkin aloitti Torniosta. Harmi, etten pannut nimeä talteen, saati ottanut kuvaa. Kaikki ei aina tule mieleen. Olen Käräjäsaaressa, täältä näkyy Lohtajan Vattajanniemi, aamun eka urakka. Mulla on tullut sellainen käytäntö, että pidän tauot aina niemenkärjen ohitettuani. Siinä on mielestäni pari etua. Jos niemen kierto on raskas, niin mieluummin pinnistää ennen taukoa kuin että väsyttäisi itsensä heti setin alussa. Toinen etu on, että syödessä voi tarkkailla tulevan selän keliä. Hauskaa, kun nyt illalla oli saaristoa. Voin vain kuvitella, kuinka paha paikka Kalajoen edustan kierto on, kun tuulee pahasti. Nyt se meni heposti.
  
On vähän puhki olo, pitää laittaa ruokaa ja mennä nukkumaan. Huomenna saa väistellä kranaatteja. Tuli mieleen, että kanootti on näillä vesillä sen verran kummajainen, etä moku voi luulla maalialukseksi. Aurinko laski juuri horisontin taa. Kello näyttää 0:00.

Kommentit
Minna kirjoitti 4.7.2007 klo 00.14
Tuo otsikko se sai minutkin klikkaamaan itseni tänne kun varsinainen Intiafani olen...

Habanero kirjoitti 4.7.2007 klo 23.25
Tapasit melko varmasti rannikonkiertäjä Jorma Holmströmin, hän meloi ainoana rannikon Torniosta Virolahdelle kaudella 2001.
Lohtajalla ammutaan 14. ja 15.7., yritä päästä ennen sitä kranaattien alta pois.
Kansalaisen karttapaikalla sijaintisi näkyy tässä (http://tinyurl.com/2s823v).

Liikettä muskeliveneeseen, T: Harri




TORSTAI, 5. HEINÄKUU 2007
  
GKS ilman kuvaa, koska kommari kaatuu,
kun kuvaa hakee, mur - nyt on kuva.


Kokkolan pursiseura, jossa minut otettiin vastaan kuin merenkulkijalle kuuluu.
Sain valomerkin jälkeen kännykkään virtaa ja sain lukea iltalehdet, kun henkilökunta pani paikkoja kiinni.
Olutta en kaivannut tällä kertaa, joten valomerkistä ei ollut haitta. 

Vielä avasivat suihkun ja lopulta yövahti sanoi, että pane teltta vaan siihen kanootin viereen nurmelle.
Aamulla juttelin s/y La Cumparsitan kipparin kanssa, hän kertoi solo-ylityksestään Karibialle.
(Kuva ja kuvateksti lisätty torstain puolella, kun pääsin netin ääreen.)

I think this is the northernmost yacht club in Finland.
Very beautiful building and I got very pleasant service including electricity to by mobile an dvery nice and warm homel ike shower. Sauna was also offered, but it was so late, I declined.
I am now in Kokkola downtown do shopping and go on paddling aroud midday.
  
Day 10 – 46 km 870 togo N 63 51,892 | E 23 07,010 :) :) :)(
  
Hieno aamupäivä, kauniita mökkiryppäitä saarissa, loistokohtelu GKS:ssä (Gamla Karleby Segelföreningen). Ukkosta ja pari harhailua. Vattajanniemen kärjessä, Ohtakari kierrätti itsensä ympäri. Kartasta ei selvinnyt, pääseekö tien ali. Kiersin saaren ja vasta sitten huomasin, että olisi päässyt. Piti poiketa kauppaan hakemaan lisää vettä. Ei ollut kauppaa, mutta kahvila ja vedttä sain seinästä. Vaikka ukosti, jatkoin matkaa ihan hiekkarannan tuntumassa. Lopulta yksi ukkospilvi osui kohdalle ja tuuli painoi minut rantaan. Siinä sitten istuin kanootin nokalla ja annoin rakeiden ropista. Maihinnousukieltoalueella.
  
Seuraava tenkkapoo tuli Birkskärin kohdalla. En millään osunut oikeaan läpisalmeen. Olin jo lähdössä kiertämään, kun huomasin puskassa nopeusrajoituskyltin ja sen avulla väylän. Trullevi, pitkä niemi Kokkolaan tulon sivulla oli täynnä hauskoja pieniä huviloita. Sekä talot että laiturit ja aallonmurtajat oli huolella nakerrettu ja nikeretty. Hieno tunnelma, ruotsalaisen kodikasta. Mysigt. Kello on kohta 1, eikä teltta ole pystyssä.

Kommentit

Sverre Slotte kirjoitti 8.7.2007 klo 23.37
Bäste Jaakko,
Föreningen heter Gamlakaleby Segelförening och förkortas GSF, inte GKS. Föreningen grundades 1872 som nummer fyra i Finland.

Lycka till med fortsättningen på färden. Virpi och jag kommer upp till Vasa/Oravais i morgon mändag 9.7. Kanske vi träffas någonstans?
Hälsningar,
Sverre, havets skräck (050-4839532)






PERJANTAI, 6. HEINÄKUU 2007
  
Aallokkomelontaa ja viimeiset puikulat.
  
Pussin viimeiset puikulat tirisevät öljyssä lohkoperunoiksi. Paljon suolaa, piippuria ja valkosipulia.
The last Lapp potatoes are frying in oil. Fish and Chips without fish - I like it.
  
Day 11 – 42 km 828 togo N 63 43,438 | E 22 40,524 :) ::} :)
  
Aamupäivä meni Kokkolassa, hienoja ihmisiä. Lähtö vastaiseen, sataman kierto sivuaallokkoon ja sen jälkeen liian isoon myötäaaltoon. Kanootti pelasi hyvin, minua hirvitti. Loppupäivä kovassa myötäisessä. Kevyt meloa, kun on trimmi kohdalla. Nopeus ei välttämättä ole paras mahdollinen. Pieni aalto ja 1-3 m/s takatuulta on tuolle kanootille paras keli.
  
Metsästin taas kanoottiin "Kävin Kokkolassa" -tarroja. Sain turisti-infosta Kokkola Hauskaa joulua! -arroja. Kävin myös kaupungintalolla kysymässä tarrojen perään. Oli kangaspohjaisia nimilapputarroja, otin niitäkin muutaman. Kaupungintalo ei ole pahimpia Castren-Jauhiainen-Nuuttila -arkkitehtitoimiston luomuksia, mutta tiukasti 80-lukulaista kunnallispompöösiä. Espoo mietti jo oman luomuksensa purkamista. Pitäisi kunnallispamppujen käydä vaikkapa Saksassa rathaus -opissa. Kaupungintalo on satavuotinen ostos, ei parin vaalikauden hurmassa tehty erhe. Ja miten tuo liittyy melontaan? Ainakin Seppis ja Martti ymmärtävät yhteyden. :)
  
Pannussa tihisee öljyssä viimeiset puikulaperunat. Leiri löytyi Ledstens grundet -nimisen saaren etelärannalta. Saaren tämä pää on niin matalaa, että korkealla vedellä maapohja on veden alla ja siksi tämä on asumaton saari, vaikka Pietarsaari on tuossa salmen toisella rannalla. Perunat näyttävät valmiilta. Iltapalalle ja sitten kaislavuoteelle.



Kommentit
Martti kirjoitti 6.7.2007 klo 11.39
Puikulaperunoita oli mukana sittenkin liian vähän! Ja tuulipinta on kasvanut niiden vähetessä.



LAUANTAI, 7. HEINÄKUU 2007


Nordstjärnan möter North Star.


Kun tulin päivän päätteksi kalasatamaan, niin tämä paatti oli laiturissa ja sen nimi oli Norstjärnan
ja minun Bellini on North Star. Että sellainen todennäköisyys.
When I came to the harbour ther was this boat, her name was Nordstjärnan
which is North Star (like my Bell) in Swedish. Quite a coinsidence.

Day 12 – 37 km 791 togo N 63 29,968 | E 22 18,123 ~ ~ ~

Tälle päivälle vain yksi tunnus. Aallokkoa - onneksi pääsääntöisesti myötäistä. Silti melominen avomeren reunalla käy työstä. Nyt ei pitkä matala ranta vaimenna aalltoja, vaan nopeasti madaltuva ranta nostaa jyrkän ja korkean aallokon. Jos rantaa ei näe minun silmänkorkeudelta, ollaan noin metrisessä kuopassa.

Kanootti toimi luotettavasti. Kertaakaan ei sen kanssa tullut ongelmia. Samoin tuplamutkamela toimi hyvin, nyt kun siihen on tottunut.

Yksi täpärä tilanne oli. Lähestyin kivistä niemeä ja jo kaukaa näytti, että pienen laakean kallion ja rannan välistä näyttäisi pääsevän. Kallion meren puolella oli satametrinen muretuvien aaltojen alue, eikä tehnyt mieli kiertää vieläkin ulompaa.

Lähempää rako ei ollut aivan niin rauhallinen. Vähän kyttäsin aaltoja ja lähdin liikkeelle mielestäni rauhalliseen väliin. Aalto hajosi alta liian aikaisin ja käänsi kanootin poikittain. Perään tuli iso tappaja, enkä voinut muuta kuin kallistaa sille pohjaa ja surffasin sivuttain karin ja kivikon väliseen rakoon. Edessä oli kiviä, joita päin olin kylki edellä menossa.

Kun surffi laantui, olin täpärästi kallion ohi ja aloin sutia vauhtia eteenpäin ja pääsin ikäänkuin akanvirtaan kiven taa. Jos joku rannalta katsoi, niin varmaan ajatteli, että olipa hallittu suoritus. Päin vastoin, silkkaa tuuria. Ensi kerralla virsta väärään.

Illaksi Brännsakata fiskehamniin. Rannassa puuhattiin huomiseksi lauantaiksi Fiskedagia, kalan ja kalastajien juhlaa.

Ystävällistä porukkaa kiireidensä keskellä. Eräs mies tuli jututtamaan, kun tein iltapalaa ja sanoi, että on tuolla keittö ja jos haluat suihkuun, sekin löytyy. Pari muutakin kävi jututtamassa. Ihmettelivät melojaa.

Kommentit

MarkusL kirjoitti 7.7.2007 klo 08.33
Värikästä elämää olet taas saanut viettää. Turvallisia kauhaisuja ja maittavia eväitä!



LAUANTAI, 7. HEINÄKUU 2007
 
Keskeytän melonnan häiden vuoksi.
  
Keskeytän melonnan häiden vuoksi. Ystäväni Keijo, jonka käsialaa ovat mm. kanoottini tuulipressun pronssihelat,menee tänään naimisiin. Häät ovat tässä ihan lähellä Määttälässä, runsaat 100 kilometriä Uusikaarlepyystä.

Käytän paussin muutenkin hyväksi, kirjoitan tätä par-aikaa Pietarsaaren sairaalan terveyskeskuksessa. Alkuun pieni mitätön finni polvessa on aika äkäisessä kunnossa, kun pitää päivätolkulla liota naama litissä. Sain pillerikuurin ja ohjeet olla kiltimpi polvelleni. Nyt ykköset niskaan ja häihin!

Kommentit

Pirjo ja Jussi Riku kirjoitti 7.7.2007 klo 10.59
Taas päästiin melontablogin kimppuun, kun vaellus Kilpisjärvi-Hetta-Kilpisjärvi päättyi. Upeita hetkiä Taru sormusten herrasta maisemissa! Upeita melontahetkiä sinnekin kiireen rajan pohjoispuolelle ja muistoja, jotka ovat aina.
Terkuin J ja P

jaakko kirjoitti 7.7.2007 klo 21.22
Tervetuloa!
Toivottavasti oli hyvä vaellus. Olisinpa yhtä taitava retkelijä kuin te. Tällä retkellä on outo rytmi: liikut yksin erämaassa ja hetken päästä melot ohi pursiseuran terassin tai uimarannan, jossa lapset uivat ja kelluvat muovileluillaan. Nyt keli ja tulehtunut polvi näyttävät siltä, että melonta jatkuu joko myöhään sunnuntai-iltana tai maanantaina aamulla. Kanootti jäi vähän pahaan rakoon. Kalasatamasta on ensimmäiset 1-4 melontatuntia avointa rannikkoa ja eilen opin, että syvän veden rannalla on aikamoinen maininki ja murtuvia aaltoja matalissa paikoissa.

Terveisiä Pirjolle ja Niilo-jousiampujalle.




SUNNUNTAI, 8. HEINÄKUU 2007
  
Aterioita - Meals.
  
Tässä on joukko ateriakuvia, lähinnä illallisia. Aamulla keitin termospulloon lihalientä ja sen jälkeen paistoin pekonia ja munaa, sekä töräytin espressot. Keittimenä minulla on klapikäyttöinen Tshernobyl -lieteni. Kattaus on keittimen purjekankainen suoja taiteltuna polvien päälle ja siihen voin laskea lautasena käyttämäni Opan retkipaistinpannun. Syön puikoilla.
A group of meal pictures, mainly dinners.
My frying-pan is also my plate. I eat with sticks.
  
Olen ihan jäässä kaatosateisen osuuden jälkeen. Löysin sattumoisin tulipaikan ja nuotion syttymistä odotellessa join viimeiset lihaliemet lämmikkeeksi. Lämmitti tehokkaasti.
I am very cold after a pouring strech of paddling. I have warm buillong in my thermos.
It helped, while I was waiting for the wood-fire to start warming and drying me.

Ensin tiristin lohkoperunat.
First I fried the potatoes.

Sitten paistan pekonin.
Then comes the bacon.

Lähikuva Puikula-perunasta.
Close-up of a Lapp-potatoe.

Muutama tomaatti ja ateria on valmis.
Some tomato, and the dinner is ready.

Espresso ja Jameson. Viskikuksa on kultaseppä Keijo Raitasen käsialaa.
Espresso and Jameson. Whisky-kuksa is made by my friend, goldsmith Keijo Raitanen.

Kahvilla ja kommarin akkuja lataamassa Hailuodon lauttarannan kuppilassa.
Having coffee and charging Communicator in a cafe by Hailluoto ferry.


Tässä kiehuu ranskalainen sipulikeitto.
Here cooks French onionsoup.

Sitten paahdoin ruisleipää ja valkosipulia ja lisäsin ne noodeleilla jatkettuun sipulikeittoon.
Then I fried some rye-bread and garlic and added them into the onionsoup,
which is stretched with noodles.

  
Puikulaperunoita - Lapp - potatoes.


Kuullotettua punasipulia - Red onion freesed.


Volá! Ruisleipäsien päällä sinappisilliä. Sipulit ja keitetyt puikulat.
Volá! Mustard-herrings on top of small pieces on rye-bread. Onions and cooked Lapp-potatoes.

Juhla-ateria ennen häihin menoa. Lavakurkkuja, punasipulia, sisäfilepaloja kerma-soija-pippurikastikkeessa. Palanpainikkeeksi olut.
Special meal a night before going to the wedding.
Cucumbers, onions pieces of meat in cream-soy-pepper sauce.

  
Älä kokeile näitä aterioita kotonasi - älä ainakaan kerro niistä lääkärillesi.
Don´t try these meals at home _ at least don´t tell your doctor.


Kommentit

Timo kirjoitti 9.7.2007 klo 02.58
Penteleen hienoja safkakuvia, varsinkin tämä sarja missä on pekonia, perunaa ja tomaattia. Kuka sanoikaan, että makuasioista ei voi kiistellä? Tosiasioista ei voi kiistellä!
Kyllä noilla eväillä kelpaa - ja Pentax näyttää pelittävän.

t: Timo

Erkki L. kirjoitti 9.7.2007 klo 09.27
Taivas mitä herkkuja, ja kunnon keittovehkeet! Kyllä tilava avokanootti näyttää etevämmyytensä kajakkiin verrattuna ainakin tässä lajissa.  

Nyys kirjoitti 9.7.2007 klo 15.37
Lähdemme huomenna tiistaina Prinssin kanssa rantatietä Raumalle, sieltä keskiviikkona Merimaskuun ja torstaina Vaasaan. Voiko suhun törmätä jossain? Missä?

Veli-Matti Lehtonen kirjoitti 9.7.2007 klo 16.43
Hienoa Jaakko! Matka taittuu vaikka melanvarsi on välillä "mutkalla". Sinulla on näköjään matkasa se kompakti retkikeitin. Tyyliä pitä olla! Opin vaelluksestasi lisää: Tulee kunneltua entistä tarkemmin noita merisäitä, koska mietin miten menisin avokanootila ko.kelissä. Ja samalla elän hengesä mukana miten melot siellä jossain.
Tsemppiä ja pidä pääsi kylmänä, vaikka kesän lämpö kohta paahtaakin.

Matkassa mukana Weltsu ja Jaana.

Torsti Kinnunen kirjoitti 9.7.2007 klo 18.40
Sullahan on paremmat kattaukset kuin ruotsin laivoilla. Kuljetatko muuten polttopuutkin mukana? Kehitysmaakeitinhän käyttää tunnetusti monenlaista polttoainetta kuten viime vuoden hujauksessa oli puhetta :-)

Habanero kirjoitti 14.7.2007 klo 14.35
Kerrotaan miehestä, joka meloi kajakilla Helsingistä Tornioon eväänään 30 pussia Blå Bandia. Laihtui, reppana, kolmessa viikossa kuusi kiloa - ei ollut mukana Tshernobyl-liettä...
Kyllä noilla eväillä muskelivene liikkuu! T: Harri



MAANANTAI, 9. HEINÄKUU 2007
  
Nyt vähän aikaa saaristomelontaa.
  
Ison kiven takaa on hyvä tiirata juuri ylitettyä selkää.
Last open water crossing for a while. Now starts the Vaasa Archipelag.

Day 13 – 31 km 760 togo N 63 15,740 | E 22 14,195 :) 
  
Taas liikkeellä. Kanootti jäi yhden Biskajan reunalle Brännskata fiskehamniin. Kävin kaupoissa ja Riitta toi minut autolla kanootille. En pitänyt kiirettä. Paikka on paha ja kun tuuli koko ajan putosi, olisi ensimmäinen selkä sitä helpompi, mitä vähemmän on tuulta.
  
Tunnin temusin avomereltä tulevassa mainingissa. Aallot murtuivat satunnaisesti hyvinkin kaukana rannasta. Koko ajan piti olla tarkkana. Kyllä se melonnasta kävi. Loppumatka olikin jo suojaisempaa myötäaallokkoa kohti saarien suojaa. Kipeän polven sain tuettua aika hyvin. Ihan täyttä tukea en voinut aallokossa koivesta ottaa. Tuplamutkamelaakin lyhensin tuuman. Mela tuntui paremmalta. On nyt ehkä 52 -tuumainen.
  
Leirikin löytyi Bullenholm -nimisen pikkusaaren eteläpäästä. Saari on asumaton. Leiri on kaislikkoranassa nipin napin löytyi teltalle maapohja. Asumuksia on aika lähellä salmen toisella rannalla, mutta kaislikko hieman naamioi asumustani. Näyttää sen verran sateiselta, että viritän laavupeiton.
  
Soitin äsken Riitalle, oli Valkeakosken vaiheilla menossa kohti Helsinkiä. Vaasantiellä oli ollut hurjia sadekuuroja ja ja vähän myöhemmin Riitta osui pahalle kolaripaikalle, henkilöauto oli ajanut nokikkain päin rekkaa ja litistynyt rekan alle. Viranomaiset eivät vielä olleet paikalla. Radiosta tuli juuri tieto, että raivaus paikalla jatkuu.
  
Iltapala on venäläistä kanakeittoa, pussi jäänyt viime kesän Uralin reissulta. Jatkona on nuudelipussi. Ei oikein tukevampi ruoka maita. Soppa naamaan ja nukkumaan.



TIISTAI, 10. HEINÄKUU 2007
  
Jakobstads museum stinks.
  
Metsästin Pietarsaaren tarraa kanoottiini. Koska matkailuneuvonta oli sunnuntaina kiinni, menin museoon. Sisäänpääsymaksu 2 euroa. Olin Riitan kanssa liikkeellä. Koppasin taskuani ja minulla oli 3,50. Kaivoin pankkikortin, mutta sepä ei museoon käy. Bara kontant. Hitto, mähän en lähde vieraassa kaupungissa etsimään pankkiautomaattia. No - sain sentään katsella museon myymälän. Ei n äkynyt tarroja. Yritin löytää netistä museon vastaavan nimen, jotta olisin voinut panna happamat terveiset. Ei löytynyt. Jos sinä löydät, pane tämä linkki menemään.




TIISTAI, 10. HEINÄKUU 2007
  
Cape Vaasa.
  
Hiiriluukku melojille. Vaasan tiepiirin pomo taitaa olla meloja.
Sillan penkereessä on melojan mentävä tunneli.
Kerrankin sai oikaista. Siihen se Vaasan lähedstymisen ilo loppuikin. Mouse door for the paddlers.
Nice idea to have a small opening before the bridge opening.

Day 14 – 33 km 727 togo N 63 14,987 | E 21 40,171 :( 
  
Vaasa on nyt jotenkin hankala saavuttaa. Aamu näytti hienolta, kevyttä tuulta. Sitten tuuli voimistui ja tuli ihan suoraan päin pläsiä. Eka kerta, kun päivän keskinopeus putosi alle 5 km/t. No - 4 km tunnissa kun meloo sata tuntia, niin pitkällä ollaan.
  
Illan finaali oli vieläkin voimistuva vastatuuli. Kolme viimeistä saarta ennen seuraavaa vastatuuliselkää olivat kaikki asumiskelvottomia. Ja sitten tuuli toi sumun. Oli pakko mennä erään mökin rantaan. Uusi mökki, omistajat tiessään. Koitan käyttäytyä ihmisiksi ja panen kuistille kiitosviestin. Uusia perunoita, kermassa haudutettua punasipulia ja silliä. Jälkiruuaksi lopusta kermasta tein Irish Coffeen. Mieliala vähän parani.


Kommentit
Mats Ceder kirjoitti 11.7.2007 klo 07.55
Hei Jaakko, yritin soittaa ja lähettää tekstiviesti eilen mutta viesti ei ilmeisesti meni perille. Olin merellä katsomassa iltapäivällä mutta en nähnyt muskelivenettäsi. Vaasan saaristo on täynnä kesämökkejä ja kiviä mutta muutama melojalle sopivia leiripaikkoja löytyy aika lähellä missä nyt olet, esim. Mastören, Israelsgrund ja Stora Högskäretin eteläranta (missä on myös grillikatos).
ps. Jos en olisi työssä päivällä olisin tullut "Hiiriluukkun", siellä on vaikea mennä huomaamatta ohi.
Hyvää matkaa, toivoo MatsC

Martti kirjoitti 11.7.2007 klo 20.02
Sata tuntiahan ei ole kuin reilu 4 vuorokautta putkeen, ja silloin olet jo Turussa tai jopa Kemiössä. Yli 500 Torniosta on tänään jo takana. Joten hyvin menee!

Jaakko kirjoitti 18.7.2007 klo 14.43
Kiitokset Matsille tarkkailusta, valitettavasti halusin porhaltaa menemään, kun oli keliä, vaikka satoikin koko ajan.




KESKIVIIKKO, 11. HEINÄKUU 2007
  
Pitkän päivän ilta - näin ei pitänyt käydä.
  
Pisin ja sateisin päivä päättyi takkatulen ääreen.
The longest and the rainiest day ended miraculously to a strangers cottage with sauna and fireplace.

Day 15 – 58 km 669 togo N 62 55,010 | E 21 21,762 ;;;;;;
  
Tänään satoi useaan otteeseen pitkään ja hartaasti. Toisaalta ei juurikaan tuullut. Kerrankin matka taittui sateessa, yleensä sade tekee nöyräksi ja jarruttaa menoa. Nyt ei. Ongelma oli löytää leiri, jos pääsi rantaan, oli ranta asuttu. Kävin jo yhden mökin pihalla, mutta ketään ei ollut kotona, joten jatkoin matkaa. Meloin kartan mukaan asumatonta saarta kohden, kunnes alkoi talo näkyä. Täälläkään ei ketään. Vauraan oloinen mökki.
  
Saaren kupeessa on pienempi mätäs. Tänne yritän saada edes teltan. Olisin halunnut virittää laavukankaan, jotta olisin saanut kamoja kuivaksi. Nietu. Ja lisää sadetta on luvassa koko huomiseksi. Mutta. Laituriin ajaa isä ja kaksi poikaa. Pyydän lupaa yöpyä tässä pikkusaarella. Isä ehdottaa, että pihassakin voi yöpyä. He eivät jää, kunhan toivat vähän puita.
  
Kun alan purkaa tavaroita, isä ehdottaa, että hän panee saunan lämpenemään ja minä voin nukkua talossa. Vähän ensin vastustelen, mutta nyt istun saunoneena, putipuhtaana, takan ääressä ja otan oltta. Tavarat kuivuvat saunan jälkilöylyssä Tsirp - näinkin voi käydä. Joku lunne sai minut jatkamaan tähän saareen. Jos isäntäväki olisi ehtinyt käydä, jos olisin jäänyt aiempaan pihaan, olisi saunaolut jäänyt haaveeksi. Välillä näin käy.
  
Ystäväni Antero K :n sanoin, "Kun kaikkensa yrittää ja sitten onnistuu, niin siihen on tyytyminen." Taistelumoraali ponnahti huippuun.


Kommentit
Alia kirjoitti 11.7.2007 klo 23.02
Olipa ihana että pääsit mukavasti saunaan ja sisätiloihin.

Martti kirjoitti 11.7.2007 klo 23.34
Huomattava päivämatka, etten sanoisi. Piirtelen tässä oletettua reittiäsi MapSourcella. Meloitko Långskäretin länsi- vai itäpuolitse?

Nämä ovat niitä vesiä, joiden kuvaamisessa Garminin Vapaa-ajan kartta hakkaa kirkkaasti Erätukun Topon. Jälkimmäisen kuva menee totaalisesti pilalle, kun se peittyy täysin kivisymbooleilla.

Habanero kirjoitti 14.7.2007 klo 15.33
Komea päiväetappi! Päiväkeskiarvosi lähentelee nyt 37km/päivä.

Pidähän vauhtia yllä muskeliveneessäsi! T: Harri
Jaakko kirjoitti 18.7.2007 klo 14.41
Meloin itäpuolelta. Rannanpuolta, rannikkomeloja kun olen.




PERJANTAI, 13. HEINÄKUU 2007
  
Ravintotekninen vahinko.
  
Raskaan päivän hieno ilta omassa rauhassa.
A hard days evening in a peaceful place. I made the day hard due wrong eating/drinking.
I was too eager to push forward.

Day 16 – 38 km 631 togo N 62 39,700 | E 21 05,116 ;;;-(

Sade-tyyni-läkähdys –toteemi. Mökkiyön etu oli vielä, että pääsin nopeasti vesille, kun ei tarvinnut purkaa ja pakata teltta- ja keitintavaroita. Puin kuivapuvun, keli oli sen verran harmaa. Ekat pari-kolme tuntia meni sateessa meloessa. Alkuun oli tunnin selkä. Pistelin rivakasti, odotin koko ajan luvattua 8 m/s vastatuulta. Aamiainenkin jäi vajaaksi, koska oletin tuulen pysäyttävän menoni lyhyeen. Sade hiljeni tihuutukseksi, mutta tuulta ei tullut. Seuraavan selän kimppuun.
  
Ilma kirkastui ja tyyntyi täysin, päätin hilppasta vielä yhden avoimen osuuden. Syömättä ja miltei juomatta, vettä muutama desi ja muki lihalientä. Kun iltapaikka löytyi olin ihan puhki. Melonta sujui, mutta pysähdys vei voimat. No - ruoka ja juoma piristi. Nyt vaan nukkumaan.
  
On tyyntä, huomisen taivaalla tummia pilviä. Tuulta? Käyttämäni Loki- sääpalvelu saa tiedot Ilmatieteen laitokselta. Tuulikartta ja muut ennusteet näyttivät ihan muuta. Harvemmin menee näin pieleen, tällä kertaa minun kannaltani parempaan suuntaan.


Kommentit
Erkki kirjoitti 13.7.2007 klo 12.25

Tsemppiä Jaakko, täälläkin ollaan jälleen (koneen ääressä ja) hengessä mukana. Silloin se reissu on takuulla aitoa rannikonkiertoa, kun jokainen Pohjanlahden leppoisa keli vietetään mieluummin melan varressa kuin torikahvilassa. Ja jonain pahana päivänä maltetaan kuitenkin torillekin.

Jaakko kirjoitti 18.7.2007 klo 14.36
Pakko mennä, kun pääsee. Selkosilla on tullut sen veran säikyksi, ettei viitsi tuhlata hyvää melontakeliä ihan vähällä muuhun. Menen sitten, kun ei pääse melomaan.




LAUANTAI, 14. HEINÄKUU 2007
  
Ihan tavallinen melontapäivä.
  
Ei energiapatukkaa, vaan siisti esillepano, niin melojalle maistuu välipala.
Snacks should be properly laid out to attract paddler.

  
Day 17 – 41 km 590 togo N 62 21.073 | E 21 17.403 
  
Aamulla ennustetusti heikkenevää etelätuulta. Puoliltapävin oli heikennyt sopivasti, jotta pääsin matkaan. Matkaan tulivat kannustamaan myös Jenni-Juulia ja Prinssi (www.rampyla.vuodatus.net). Olivat pohjanmaa-turneella tutustumassa perinnerakentamiseen. Oli hauska eksyä muuhunkin kuin melonnan maailmaan. Muut päivän kohokohdat olivat mies veneessä kolmen ison, mutta täysin hiljaisen koiran kanssa. Pysähtyivät juttelemaan ja oluenkin olisi koirien herra tarjonnut, mutta joudin kieltäytymään pitkään matkaan vedoten.
  
Seuraava episodi oli sorsapojan reskutus pintaverkosta. Olin jo menossa ohi, kun huomasin, että lintu yrittää minua pakoon, mutta pysyy silti paikallaan. Lintu oli saanut verkon ympärilleen tosi syheröksi. Leikkasin ensin mytyn irti verkosta, jotta sain linnun keulaperussun päälle. Siinä vaiheessa fogeli hiffasi, että sitä autetaan ja oli ihan hiljaa. Heti kun sen oli helpoltti, niin se nokkasi mua sormeen. Kerroin sille, että vähän tässä vielä napsitaan siimoja ja sitten voidaan ottaa matsi. Fogeli tajusi. Sen verran pökeryksissä lintu oli, että meloin rantaan ja päästin sen siellä vapaaksi. Se nökötti kiltisti kanootin pohjalla mun polvien välissä. Toivotaan että se tokeni, ei siinä näkynyt kuin pari pientä hankaumaa jaloissa. Verkkomies varmaan ihmettelee, että mikä peto on repinyt verkon. Pedon hampaat ovat olleet terävät kuin Lettermanin sakset. 
  
Saavuin upeassa illassa Kaskisiin. Vastaan tuli tyttö kajakilla, ei tervehtinyt saati tullut juttusille. Sen sijaan vähän myöhemmin ajoi rinnalleni moottirivene, jossa oli paikallinen mies, oletettavasti vietnamilainen nainen ja neljä äidin näköistä pikisilmää oransseissa pelastusliiveissä. Luulivat, että etsin leirintäaluetta ja tulivat neuvomaan. En etsinyt, vaihdettiin kuulumiset ruotsiksi ja jatkoin matkaa. Sitten oli vielä humalainen porukka, jotka meinasivat polttaa veneensä leirini edustalla, poikien meno oli sitä luokkaa, että huonolla tuurilla heistä kertoo huominen Ilta-sanomat. Toivottavasti ei. Nyt nukkumaan paperitehtaan huminaan.

Kommentit

Habanero kirjoitti 14.7.2007 klo 15.49
Suomen mantereen läntisin piste on jäänyt taakse ja matka jatkuu kohti itää. Kilometrejä on nyt enemmän takana kuin edessä, joten puolimatkajuhlat lienevät paikallaan!
Pidä vauhtia yllä muskeliveneessäsi!T: Harri

merja t kirjoitti 14.7.2007 klo 23.22
Vanha Magicisi lähettää tsemppiviestit Etelä-Savosta! :-) Ei se kyllä läheskään niin herooisiin seikkailuihin ole päässyt kuin nykyinen Bellisi, mutta ei myöskään toimettomana ole joutunut lojumaan.
Hyviä melontakelejä ja reipasta erähenkeä loppumatkalle!

Merja

Jaakko kirjoitti 18.7.2007 klo 14.34
Kiitos kommenteista. Sen verran olen pessimisti, että juhlin vasta Helsingissä.

Bellistä: vastatuulilla kaipaan Magiciä. Varmaan sillä olisi pärjännyt aallokossakin, mutta märempää ja jännempää olisi ollut. En kaipaa jännitystä elämääni, ihan vaan tavallista rannikkomelontaa.




SUNNUNTAI, 15. HEINÄKUU 2007
  
Kristiinankaupungin biskayat.
  
Day 18 – 43 km 547 togo N 61 58,861 | E 21 17.783 ;] :] :)
  
Pelotti, silti menin. Hankalaan aallokkoon jotenkin vaan lipsahtaa. Ja samalla vaivalla kuin kääntyisi takaisin, kokeilee vielä muutaman aallon ja sitten vielä pari. Kunnes on pahan paikan ohi. Silkkaa psykologiaa ja matikkaa. Jos kerran tunnissa tulee yksi pärskähdys kanoottiin, niin menee pari päivää, ennen kuin pitää pumpata. Silti jo tunnin pärskemelonta tuntuu ikuisuudelta.
  
Jos on paha paikka, tilanne pahenee, jos pysähtyy pumppamaan. Kanootin pitää olla liikkeessä, muuten aallot syö. Pääsin aika pitkälle ohi monen avoimen paikan Yttergrundin majakkasaarelle. Hyvä leiri. Huomenna luvassa navakaa vastaista, saa nähdä, etenenkö.
No - aamulla sen näkee.

Kommentit

Erkki kirjoitti 15.7.2007 klo 20.07
Kristiinankaupungin ristiaallokko osaa olla pirullinen kajakillekin. Viime kerrala juuri siellä, ensin pidensin Sea-melaani, ja sitten vaihdoin isompilapaiseen, kun aina vaan suti ristiaallokoissa tyhjää.
Jatko on helpompaa, Merikarvialle suojaisempaa reittiä. Majakan ohituksessa vaan vielä pieni avo-osuus, jossa voi aalto nousta.
t. Erkki



SUNNUNTAI, 15. HEINÄKUU 2007
  
Kommarin akut tyhjenee.
  
Perhana, vaihdoin toissapäivänä täyteen ladatun vara-akun kommunikaattoriin ja se näyttää kahta tolppaa. Jos illalla ei lähde viestiä, en ole saanut päivän aikana ladattua laitetta. Tää on ihan viiden tähden hotelli -laite. Harmi, että muuta mahdollisuutta ei minulla blogittamiseen oikein ollut. No - Shackletonilla ei ollut mitään...

Kommentit
erkki kirjoitti 15.7.2007 klo 20.19
Majakalta Merikarvialle on kivikkoisten matalikkojen läpi merkitty uusi väylä lateraaliviitoilla. Siitä on suuri apu jos valitsee tuulessa kivisen reitin.
Erkki

Jaakko kirjoitti 18.7.2007 klo 14.29
Tuulessa ja aallokossa kivet näkyy hyvin. Ainakin osa. Virrassa opittu vedenlukutaito auttaa tässä. Silti kanootin pohja on aika hurjassa kunnossa.




MAANANTAI, 16. HEINÄKUU 2007
  
Hieno päivä tänään.
  
  
Hieno ilta, olisi voinut meloa pidempäänkin, mutta aamulla on aikainen herätys.
Magic night. View from my todays campsite. Off city of Pori.

Day 19 39 km 508 togo N 61 41,673 E 21 31,672 ;)) 
  
Tavallaan hyvä päivä pienistä hankaluuksista huolimatta. Aamulla satoi taas kerran maahan saakka. Kuuntelin ropinaa teltassa. Kun sade hiljeni, kömmin ylös ulos. Mulla alkoi olla makea vesi vähissä. Laavupeitteen nurkkaan oli kerääntynyt ämpärillinen vettä. Äyskäröin siitä toisen vesileilini täyteen ainakin ruokavettä, juodakin sitä varmaan tuoreeltaan voi. Sade oli huono ja hyvä asia.
  
Sitten tyhjeni kommarin akku ja vara-akku oli purkanut itsensä kahteen tolppaan. Meloin majakan laituriin, se on merkitty venesatamaksi, oli sähkötolppa ja siinä avonaisen luukun takana kaksi töpseliä, vaan ei tullut virtaa. Lähdin matkaan. Tunnin melonnan päässä oli kalasatama. Tiesin, että sieltä saa ainakin vettä ja varmaan sähköäkin. Molempia löytyi ja paikalla ollut ystävällinen kalastaja tarjosi latauksen kuluksi kahvit. Sähköstä ja vedestä kiitos Merikarvian kunnalle.
  
Kalasatamia on noin 10 kilometrin välein. Päätin pitää seuraavan ruokatauon samalla kun lataan kommaria. Vaan seuraava paikka oli Merikarvialainen pursiseura, tai kumminkin venesatama -merkillä merikorttiin merkattu. Paikkoja oli itseasiassa kaksi, toinen mantereella ja toinen ulkokautta kiertäen niemen nokassa. Päätin koukata mantereelle, koska merikortissakin oli hulppea oikoväylä. Oikoväylän lopussa vaan oli sillan sijaan tuskin kanootin mentävä aaltopeltirööri.
  
Koitin ensin tunkea rööriin pelkän kanootin. Rööri oli liian matala ja kanoottti jäi jumiin. Kiskoin kanootin takaisin ja kokeilin, kuinka mahtuisin mukaan nousematta kanotin laidan yläpuolelle. Onneksi säätöpenkkini on naruilla ripustettu. Irrotin pankin ja näin mahduin mukaan jonkinmoisessa vaaka-budda-asennossa. Rööri oli vielä keskeltä painunut maantien liikenteen vuoksi. Etenin painamalla kanoottia syvemmälle veteen ja samalla eteenpäin. Pikkuhiljaa kihnutin itseni ja kaluston läpi. Ei ole ahtaan paikan kammoisen puuhaa. Reissun varmasti täpärin oikosillan alitus.
  
Pääsin satamaan, ravintola Villiruusun laituriin. Lounasta ei ollut, mutta sain kommarin latuuseen ja sen jälkeen kaksi ihanaa savukalaleipää. Jututin omistajaa, oli inkkarimeloja itsekin. Hän kertoi viimekesäisen Oulu -Helsinki soutajan poikenneen aamuyöstä rapistelemaan bensaa. Isäntä oli herännyt ja poika sai tankattua. Oli kuulemma maksanut litimärällä setelillä, niitä on liikkeellä. Minä kun kysyin maksua, niin isäntä sanoi, että antaa olla. Näin villiruusussa ja Merikarvialla. Savukalaleipien voimalla jaksoin meloa iltapuhteena runsaat 20 kilometriä.

Kommentit


Martti kirjoitti 16.7.2007 klo 17.30
Jutut menevät yhä hurjemmiksi! Nyt tuli kanoottilimbon maailmanennätys. Olen minäkin joskus Ylitorniolla yhden putken läpi sukeltanut, mutta ei siinä sentään ihan noin extreemiä tarvittu.
Jäi ihmetyttämään, mihin se soutaja bensaa tarvitsi?

Kari.P kirjoitti 16.7.2007 klo 20.53
Mielenkiintoista seurata retkeäsi.
Laskeskelin hiukan melonnan energiankulutusta.
Kajakilla melottaessa palaa 75 kg melojalla palaa noin 400 Kcal 10 km kohti. Joten sitä saa aika paljon mättää muonaa moottoriin jottei muskelit katoa, vaikka sitkeys (kestävyys) kasvaakin. Tosin hyvin kannari kulkenut tähän asti, eikä tahti varmaankaan hidastu, joten polttoainetta on saatu riittävästi. Hengessä mukana.

eppu kirjoitti 16.7.2007 klo 23.23
tere Jaska
kerkesin vihdoinkin lukemaan kaikki tekstit täältä. Kuulostaa hauskalta =) vaan hippasen käypi kateeksi jollain merkillisellä tavalla kun täällä kuivilla nyt istuu.... piristettä koneeseen terkkuja täältä lähetellään "bellisti"

Habanero kirjoitti 16.7.2007 klo 23.31
Tervemenoa Reposaareen - odottaako ravintola vai leirintäalue vaiko molemmat?
Matka taittuu, limboaminen lienee sallittua jos sitä ei kerran ole erikseen kielletty!

Vauhtia muskeliveneeseen! T: Harri
Jaakko kirjoitti 18.7.2007 klo 14.27
Soutaja bensaa:
hänellä oli Terhissä apukone, ei sellaista paattia jaksa koko ajan soutaa. Joutui siinä Merikarvian edustalla niin pahaan keliin, ettei edennyt soutamalla ja koneellakin teki tiukkaa. Märkä mies oli maksanut läpimärällä viisikymppisellä. Keväällä oli reissuta juttu Kippari-lehdessä.

Pasi kirjoitti 8.9.2013 klo 12.35
Hieno reissu ollut sinulla. Oliko tuo tierumpu kenties tässä kohtaa?
https://maps.google.fi/maps?q=61.857141,21.471123&num=1&vpsrc=6&ie=UTF8&t=m&z=16

Jaakko Makikyla kirjoitti 8.9.2013 klo 23.18
Moi Pasi, sama paikka, meloitko läpi vai mistä tunnistit?

Pasi kirjoitti 9.9.2013 klo 08.30
Moi,
en ole tuota paikkaa käynyt blogiasi lähempänä. Tunnistin ihan kartasta etsimällä, että "tuossa se voisi olla". Joskus tulevaisuudessa on tarkoitus suorittaa sinivalkoinen nauha, kajakilla tosin. Kuumetta nostetaan lukemalla jo urakan suorittaneiden matkakertomuksia, kai sen voi laskea suunnitteluksi, vaikkei edes lähtövuosi ole vielä tiedossa. Lisään nyt tuon rummun listaan "tuskin pääsee kajakilla läpi", ja osaamme kiertää sen suosiolla.

Jaakko mäkikylä kirjoitti 9.9.2013 klo 09.34
Rauman ja Uudenkaupungin välillä oleva Pyhämaata ei voi kiertää itäpuolelta, vaikka siltä näyttää. Tästä minuakin varoitettiin. Minä taisin suunnitella ja odottaa sopivaa kesää työ- ym. aikataulujen vuoksi ainakin viisi vuotta. Jos asut Etelä-Suoemssa, niin suosittelen lähtöä Torniosta sanoivat tuulitilastot mitä tahansa. Mua olis ottanu päähän, jos olisin joutunut melomaan retken hienoimmat pätkät perillepääsyn kiilto silmissä. Kyllä rannikko kannattaa ainakin kerran meloa.

Pasi kirjoitti 9.9.2013 klo 21.18
MHO: Lähtöpiste on pohjoisessa, koska ollaan Kotkan poikii. Väännämme varmasti lähtöpisteestä kättä veljen kanssa vielä moneen kertaan, ennen kuin se oikeasti tapahtuu. Hän jupisee juurikin jotain vastatuulesta, jos tullaan alaspäin :-) Minun asenne on enempi, "ei vauhti tapa, vaan matka". Jos on vastatuuli, niin mennään sitten vähän hitaammin.

Kiitoksia vinkeistä.
Jaakko Makikyla kirjoitti 9.9.2013 klo 22.00
Alas tullessa ongelma ei niinkään ole vastatuuli. Rannan tuntumassa maa-merituuli sekoittaa vallitsevaa tuulensuuntaa. Jos johonkin pitää varautua, se on pohjoisesta tullessa koko päivän vasta-aurinko. Mulla oli vuorikiipeilijöiden aurinkolasit, jossa on ne mahkaiset sivusiikelit. Vaasan tuulitilastoja voi katsella täältä:
http://www.windfinder.com/windstats/windstatistic_vaasa.htm
ja täällä lyhyt tarina mun reissusta
http://issuu.com/meridian_x_oy/docs/sinivalkonauha



 TIISTAI, 17. HEINÄKUU 2007
  
Suomen kielen kaksi kauneinta sanaa: korkeapaineen selänne.
  
Helsingin melojien Ilkka vanhempiensa saunalla. Tänne olin saanut kutsun jo keväällä. Paikka on ihan reittini varressa ja osui vielä ajallisestikin alkuiltaan. Palvelu oli kaikin puolin loistavaa. Kiitos siitä sekä Ilkalle että hänen vanhemmilleen ja Ilkan täytekakkumestari -tyttärelleen. Sopiva päätös ylityksille, joita olin jännittänyt.
I had a sauna-pit-stop at my paddler friend's summer cottage.
Day 20 – 39 km 469 togo N 61 23,690 | E 21 31,100 ;))
  
Olen talvesta asti hermoillut Porin eteläpuolella olevaa kahta isoa selkää. Varsinkin jälkimmäinen on täysin avoin merelle ja melontamatka on hyvällä kelillä puolitoista tuntia. Nyt ne selät ovat takana. Korkeapaineen selänne kevyine tuulineen teki ylityksistä helpot.
Itseasiassa Porin sataman edustan ohitus oli hankalampi kuin nuo selät. Iso maininki törmää aallonmurtajaan ja aiheuttaa hurjan ristiaallokon. Tuli mieleen, että merivartijat hakevat minut pois keikkumasta heidän ikkunansa alta. Melontani on varmaan näyttänyt rannalta katsottuna haaksirikolta, sen verran vauhdikasta oli keikutus.
  
No - nyt on kaikki hyvin ja vaikka avopaikkoja on vielä edessäkin, en suhtaudu niihin niin ennakkoluuloisesti kuin tämänpäiväisiin. Nukkumaan vaihteeksi saunamökkiin hyvän saunan päälle. Sain pestyä melontakamppeeni. Raikas olo kaikin puolin.

Kommentit


Martti kirjoitti 17.7.2007 klo 09.24
Hienoa, kun kelit suosivat. Tehkööt niin jatkossakin. Ilmoitit uudestaan edellisen paikan koordinaatit, joilla siis emme löydä Ilkan mökkiä.

Ilkka kirjoitti 17.7.2007 klo 12.43
Koordinaatit n. N 61 23,600 E 21 31,100

Martti kirjoitti 17.7.2007 klo 22.50
Päivitetty reitti Ilkan koordinaattipalvelun tiedoilla. Vähän näyttää siltä, että Jaakon ilmoittama päivämatka 32 km on alakantissa. Piirtelin jotain 38-39 km. Jo linnuntietä kahden viimeisen leiripaikan väli on yli 33 km.

Jaakko kirjoitti 18.7.2007 klo 14.24
Päivämatkasta - gepsi oikkuili - pätkä puuttui, oikea lukema on 39,6 km. Olen duunissa ja sain ladattua tiedot tietokoneelle. Noin tunti sitten oli Raumalla etelätuulta 14,2 m/s. En pääsisi siellä eteenpäin.

Jaakko kirjoitti 18.7.2007 klo 14.54
Kiitos Martille matkavirhetiedosta, nyt on luvut ajan tasalla.





KESKIVIIKKO, 18. HEINÄKUU 2007
 
Tällä kertaa parempi töissä
kuin niemennokassa tuulta pitämässä.

 
Päätin luottaa säätiedotukseen.
Edessä olisi kaksi tuulenpitopäivää rannassa, joten päätin pitää paussin ja mennä bussilla pariksi päiväksi töihin.
Wind forecast is over 20 knots headwinds for two days.
I decided to take a bus to work. About 4 hours from Rauma city to Helsinki.

  
Day 21 – 33 km 436 togo N 61 08,212 | E 21 28,218 :=]
  
Ilkan vanhemmat saattelivat minut matkaan, Ilkan isä napsi minulle hienoja koivuklapuja Tsernobyl-keittimeeni. Lisäksi tankkasin vettä. Sääennuste lupaa kovaa vastatuulta seuraaviksi päiviksi. Matkaan painostavassa tyynessä kohti Raumaa.
 
Utuisessa kelissä suunnistan pikku gepsini avulla: merkkaan siihen tavoitteen koord inaatit ja painan Go To. Helppoa, ei tarvitse kuin meloa nuolen suuntaan. Selkä ennen Olkiluodon ydinvoimalaa on 6,5 kilometriä. Hetken mietin, pidänkö maatauon ennen ylitystä, vähän jo huikoo. Päätän silti pusertaa eteenpän peilityynessä kelissä. Kaivan pähkinäpussin ja rouskuttelen niitä.
  
Puolessa välissä selkää vastatuuli alkaa viritä ja voimistuu nopeasti. Pistelen tosissani ensimmäisenä tavoitteena niemen edustalla oleva karikko. Kun siitä pääsen ohi, niin tuulen käydessä liian kovaksi, ei tarvitse palata koko selkää takaisin. Nopeus putoaa välillä alle neljään kilometriin tunnissa.
  
Pääsen lopulta Olkiluodon niemen taa rantaan. Jos olisin jäänyt pitämään ruokataukoa, en olisi päässyt selän yli. Huh. Viimeisen salmen vesi on ydinvoimalan lauhdevettä. Salmessa käy havaittava virta merelle päin ja vesi tuntuu käteen lämpöiseltä. Vähän tulee ennakkoluuloinen olo, loistavatko luuni ensi yönä?
  
Tulevien päivien säätiedot lupaavat minulle liian kovaa vastatuulta. Mielessä alkaa kyteä ajatus jättää kanootti Raumalle ja hurauttaa bussilla pariksi päiväksi töihin. Riitta ilahtuu päätöksestäni. Saan Avokanoottiyhdistyksen hallituksen jäsenen Uula Jänkävaaran kiinni ja hän hakee minut rannasta kotiinsa ja aamulla bussilla Helsinkiin.


Kommentit


Martti kirjoitti 19.7.2007 klo 08.52
Kun nyt on tultu lähteneeksi sotkeutumaan lillukanvarsiin ja huomauttelemaan milloin koordinaateista, milloin kilometreistä, niin jatketaan sillä linjalla: Viimeinen etappi Porista Raumalle taitaa olla jo Day 21 eikä 20, joka oli edellisen päivän numero.

Rauli Rautavuori kirjoitti 19.7.2007 klo 11.12
Sinivalkonauhamelonnan retkihenkisyydestä, ei mitään henkilökohtaista, vaan yleistä pohdintaa:

Sääntöjen mukaan Suomen merenrannikon Sinivalkonauhamelonta tulee suorittaa retkihenkisesti. Kun minä ja Katri meloimme sen, kaikki yöpymiset tapahtuivat oma teltta kattona, peseytymiset hoituivat meressä uimalla jne, mutta kaupassa kävimme välillä ja kauppakäyntien yhteydessä kävimme silloin tällöin syömässä jossain ruokapaikassa. Virolahdelta Helsinkiin meloimme viikonlopun aikana, sitten neljä päivää töissä kajakit kotivajassa, jonka jälkeen meloimme yhtäjaksoisesti Tornioon. Tuo töissäolopätkä tuli siksi että lomat eivät olisi riittäneet. Jos oli kovaa vastatuulta, yleensä melottiin siitä huolimatta. Hangon läntinen ylitettiin 13 m/s vastatuulessa. Vain ennen Raahea Hanhikiven eteläpuolella pidimme säätä yhden yön kun 16 m/s länsituulen nostama aallokko esti rannasta pois pääsyn. Yleensähän retkellä odotetaan leirissä, jos tuuli on liian kova etenemiseen.

Meillä heräsi kysymys, ja aiheesta olisi tilaa laajemmallekin keskustelulle, mitä tarkoittaa retkihenkisyys tässä yhteydessä ?? Jotkut Sinivalkonauhamelojat ovat käyttäneet paljonkin sisämajoitusta ja maissa autokyytejä kauppaan jne, kun taas osa on tehnyt kuten me ja ollut koko ajan omillaan kuten jotkut voivat "retkihenkisyyden" ymmärtää. Kaupassa kai ovat kaikki käyneet matkan aikana, eli erämaaretkeen kuten talviseen vaellukseen rannikolla tapahtuvaa melontaa ei voine rinnastaa.

Mitä ajattelet tästä Jaakko, entä muut matkantekoa seuraavat ?

Jaakko kirjoitti 19.7.2007 klo 13.17
Martille,
kiitän monivuotista Avokanoottiyhdistyksen tilintarkastajaa. Day on nyt 21.

Raulille,
olen miettinyt noita sääntöjä minäkin. Säännöt puhuvat ykskantaan meriretkestä ilman sen kummempia henkisyyksiä. Säännöt kieltävät rendevouz-auton ja ulkopuolisen avun ruuan hankinnassa. En tiedä muiden melojien käytäntöjä, mutta itse olen noudattanut tervettä järkeä. Lähtökohtaisesti melon reitin meriretkenä ja omin avuin. Jos sitten törmään suunnittelemattomasti ystävälliseen ulkopuoliseen apuun: saunaan, ruokaan jne ja otan palvelun vastaan, en pidä sitä edes sääntöjen hengen vastaisena. Olisihan se outoa tehdä näin mahtava retki jonkinmoisessa umpiossa ja sulkea muu maailma siitä pois.

Jo nyt melomani matkan arvot ovat joissain ihan muualla. Rannikkomme on upea ja siellä tapaa hienoja ihmisiä.

Sinivalkonauha ilman muuta motivoi. Voisi aivan hyvin laventaa sääntöjä, jotta mahdollisimman moni saisi kokea oman rannikkomme. Nykyisellään säännöt pitävät suorituksen harvojen etuoikeutena. Harvalla on edes yhtenä melontakautena mahdollisuutta pitää niin pitkään lomaa, että ehtisi koko rannikon meloa. Kaksikkojen poissulkeminen on sekin turha rajoite. Inkkarilla reissu olisi todella antoisa ja paljon turvallisempi, jos sen meloisi hyvällä kaksikolla. Kajakeista en tiedä, mutta varmaan siinäkin kaksikossa on enemmän voimaa ja turvaa pahassa paikassa.

Tapasin Limingassa kaksi englantilaista kaveria, jotka ovat vuosia tulleet lomallaan melomaan Skandinavian rannikkoa. Nyt olivat lähteneen Kalixista. Vuosien mittaan heillä on tarkoitus kaikessa rauhassa kiertää koko Itämeri. Siinä on mielestäni Sinivalkonauhaa kerrakseen.

Mennään Rauli Retkimelojien vuosikokoukseen vaikuttamaan.

Rauli kirjoitti 19.7.2007 klo 13.30
Hyvin sanottu. Samaa mieltä, pääasia on matka eikä päämäärä. Kukin tehköön sen tavallaan. Jollain tavalla Sinivalkonauhan mukainen melonta pitää kuitenkin rajata. Voihan kukin mennä ja meloa rannikon haluamallaan tavalla mitään Sinivalkonauhoja miettimättä.

Tuolla sisämajoitusten käyttämisellä tarkoitin enemmän sellaista että varataan hotellihuoneita valmiiksi etukäteen. Joku on sitäkin tainnut matkalla tehdä.Tyhmäähän se olisi saunasta kieltäytyä, jos sellaista tullaan tarjoamaan. Enhän minäkään kieltäydy melontaretkellä ravintolaruoasta jos sellaista tarjoava paikka osuu reitille. Me taisimme meloa siinä määrin "ulkoreittejä", ettei saunantarjoajia tullut vastaan ensimmäistäkään.

Simo Perho kirjoitti 30.7.2008 klo 14.16
Kiva lukea Selkämeren melonnasta. Olen vähän ajatellut melontaa Porista Kemiönsaareen. Jaksaisiko sen sen yksin kaksikolla viikossa? Voi olla vaikea saada kaveria.

Jaakko kirjoitti 30.7.2008 klo 14.33
Simolle,
hauska, että kiinnostaa. Minulta meni Pori - Kemiö viidellä päivämatkalla. Meloin kaksikosta soloksi muutetulla avokanootilla, joka oli kyllä hyväkulkuinen. Osa matkasta on aika avointa, niistä kohdista pitää päästä ohi hyvällä kelillä tai sitten aikaisin aamulla tai illan tyvenissä. Ilman muuta kanattaa kokeilla, jos aikasi ei riitä perille, niin siitä seikkailu vain sakenee.





PERJANTAI, 20. HEINÄKUU 2007
 
Kuvia rannikkomelonnan jalosta taidosta.
 
Tällä kelillä viisas matkaaja pysyy maissa.
No way to go.

  
Melansidontatekniikka alkuvaiheessa. Meloilla tuen laavupeiton kulman.
Knot to hold two paddles together for a pole for my shelter.

  
Ja näin homma toimii, kun on sen muutaman kerran tehnyt.
And this is how to do it after several tries.

 
Kostean yön jälkeen aurinko höyrystää rantahiekkaa.
After a humid night the sun steams the beach.

  
Takanani on ukkospilvi ja kelaan kommarilla salamatutkakuvaa. Ei näkynyt, eikä pilvestä tullut ukkostakaan.
Behind me there is a thundery cloud. I check with my communicator fot a lightning-radar page to see, whether to be worried. Nothig came out of the cloud.

 
Ukkosen tuoma raekuuro ja kova tuuli pakottivat minut rantautumaan Lohtajan sotilasalueen rantaan.
Thundery hailstorm just pushed me to the shore.
Shore is military area and you are not allowed to land there.

  
Istun ja odotan salamaniskua.
I sit and wait for the thunder to strike me.

 
Mökki, jossa sain saunoa ja viettää yhden moraalia kohottavan yön.
Cottage, where I was invited for a sauna and a good night's sleep. 

The owner just left me alone there!
 
Varpaiden lämmittelyä saunan jälkeen ystävällisten ihmisten mökin takan ääressä.
Warming up my toes in front of a fireplace.

  
Haahka verkossa.
A bird caught in a fishing net.

 
Paketti on leikattu irti verkosta ja nostettu leikkauspöydälle jatkokäsittelyyn.
I cut the bird loose from the net and the started to get the rest of the net off the poor bird.

 
Siivottu lintu oli aika nöyrä. Sain meloa sen kaislikon reunaan ja vasta kun nostin sen veteen, se lähti.
Cleaned bird was really exhausted. I poaddled it to the shore and lifted in the water.

 
Desinfioin Lettermanin linnun operoinnin jälkeen.
I cooked my Leathermann after operating the bird.

 
Sateisen yön jälkeen tankkaan vettä laavupeitosta.
Collecting rainwater from my shelter canvas after a rainy night.

 
Luulin tätä reissun pienimmäksi silta-aukoksi...
I thought this was the smallest bridge during my trip...

 
...kunnes tulin tähän paikkaan Merikarvialla.
...until I came to this nice little tube.

 
Kanootti ei mahtunut uimaan aaltopeltirännistä. Purin kanootin penkin pois ja niin mahduin kanoottiin mukaan.
Painoin röörin katosta kanoottia aina alaspän, jotta sain sen liikkumaan eteenpäin.
I had to take the seat out of my canoe to fit in to push the canoe through the hole.

  
Omakuva onnistuneen läpimenon jälkeen.
Self-portrait after a succesful squeezing through.

  
Penkkini on naruilla kiinni tällaisia tilanteita varten.
The seat is tied up by ropes for this kind of situations.

 
Viime tiistaina taivas Raumalla näytti muhkuraiselta, oli aika lähteä töihin.
Last tuesday the sky looked quite a bumpy. It was time to take a bus to work.
 
Matka jatkuu taas kaikin sallituin keinoin. Tämä on ns. jalanmelontaa jossain hiekkasärkillä.
Paddling will continue with every possible way. Here paddling by foot.
Kommentit
Rauli kirjoitti 20.7.2007 klo 10.48
Kuvat välittävät hienosti reissun tunnelmia. Viimeisestä kuvasta - suostuiko kanootti tulemaan kaikista matalikoista yli tuolla konstilla raahaamatta pohjaan ?
Muistelen että jossain Hailuodon kupeella piti virittää kajakkiin narukahva josta sitä sai kohotettua vähän kun vesi kävi todella matalaksi eikä enää kulkenut vetämällä..


jaakko kirjoitti 20.7.2007 klo 11.10
Muutamassa paikassa piti kiskoa. Pehmeästi se liukui hiekassa. Näkisitpä muuten kanootin pohjan, sillä on koluttu kivikoita niin, että viimeviikolla hirvitti kääntää pohja näkyviin ja tsekata sen kunto. Pohja on naarmuilla, mutta ei hälyyttävästi. Olen juuri bussissa Raumalle menossa.






LAUANTAI, 21. HEINÄKUU 2007
 
Mieli rauhoittui, kun pääsin taas matkaan.
 
Uula Jänkävaara ja pojat saattoivat minut matkaan.
My friend and his three sons escorted me out of Raahe. 

 
Day 22 22 km 421 togo N 61 00,291 E 21 20,121 :) 
 
Takaisin melomassa. Mulla on aina hirveä ramppikuume, kun lähden vesille. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat möröt vaanivat. Tänään kyttäsin tunnin välein säätä. Oliko tuuli oikeasti laantumassa? Illan tarkoitus oli päästä taas yhdestä Biskjasta, Rihtniemestä ohi. Niemi on merelle avoin ja jännäsin taas, minkälainen keikkumaininki jyllää niemessä ja sen jälkeen. 
 
Tuuli laantui ja maininki oli helppoa. Kolmas saari oli asumaton ja pystytin leirin puiden suojaan, koska mereltä tuli vielä mustia pilviä. Kun olin saanut leirin kuntoon, alkoikin sade. Rankka. Nyt tuuli puuskailee ja vähän ropisee vettä. Otan vielä iltakahvit ja sitten nukkumaan. Viime yö meni töissä aika myöhään. Uni maittaa.





SUNNUNTAI, 22. HEINÄKUU 2007
 
Piti meloa 50, mutta
 hyvä leiri osui 48:n kohdalle.

 
Tästä minä tykkään, meloa kallion viertä.
This I like, paddling next to the rock.

 
Day 23 – 48 km 373 togo N 60 40,223 | E 21 20,683 :) 
 
Talvesta saakka olin yrittänyt selvittää, voiko Luonnonmaan meloa rannan puolelta. Olin jo menossa kysymään joltain mökkiläiseltä, kun sain Salmen Ilkalta varoittavan tekstarin. Hän oli arvannut aikeeni leirini sijainnin perusteella Kun itsekin sitten järkeilin, niin jos olisi yhteys, pitäisi siellä olla sulku, koska vesi toisella puolella on erotettu merestä. Hyvä, etten lähtenyt. Vaikka kanoottimelontaan kuuluu luonnollisesti kannasten ylitykset ja monet muut siirrot maitse, niin Sinivalkonauhan merirekiluonteeseen se ei mielestäni kuulu. Kiitos Ilkalle hyvästä vinkistä. Iltapala oli aika vege. Kermamuhenettuja uusia perunoita ja uutta sipulia naatteineen. Nyt nukkumatti huhuilee.


Kommentit


Martti kirjoitti 22.7.2007 klo 09.47
Olipa hyvä, että Ilkan viesti tuli perille. Minäkin lähetin tekstarin samasta aiheesta, mutta sen perässä on edelleen huutomerkki, mitä tarkoittaneekin. Näytti tosiaan siltä, että olisit lähdössä makean veden altaalle. Mutta siellähän on se tienpenkka vastassa Kuljun jälkeen. Talvella tästä kyllä keskusteltiin. No, nyt ollaan jo inkkarivesillä. Tästä eteenpäin on rattoisaa, ellei matalapaine tee tepposiaan.

Jaakko kirjoitti 22.7.2007 klo 10.04
Jeps, muistan, että talvella puhuttiin, mutta oli unohtunut lopputulema. :) Jostain syystä tekstiviestisi ei ole tullut perille. Mullahan on känny päällä vain satunnaisesti tauoilla. Jaakko


MAANANTAI, 23. HEINÄKUU 2007
  
Aurinko häikäisee – maisema näyttää turvalliselta.
  
Otin kuvan muistaakseni kertoa pohjoisesta etelään matkaamisen yhdestä ongelmasta. 
Jos aurinko paistaa, se paistaa päin koko päivän. Silmäni ärsyyntyivät tuulen ja auringon yhteisvaikutuksesta ja
siksi viritin Gaffa-teipistä sivuvarjostimen kadonneen tilalle. Auttoi. 

Sun and wind irritated my eyes. I had only one side blind so I made the other one using my Gaffa tape.
It helped, no problem with eyes today. 

  
Day 24 – 41 km 332 togo N 60 24,428 | E 21 47,110 :)
 
Puuskaileva vastatuuli jarrutteli menoa, myös muutama jutustelu rantapaussilla vähän venyi. Mökkiläinen ihmetteli puuhiani. Toivotti hyviä kelejä. Tutun oloiset maisemat tekevät mielen huolettomaksi. Ajatus alkaa harhailla ja jotkut selät ylitän kuin ruotsinlaiva ikään. Onneksi keli on hyvä. Kun ranta on vartin melonnan päässä on meno oikeastikin turvallisemman tuntuista, samoin lisääntynyt muu trafiikki on sekin lisäturva. Ei ole ihan niin omillaan kuin Perämerellä.

Leiri parempi kuin jopa eilinen, joka jo sekin oli hyvä. Oma mäntysaari. Jostain syystä puusto humisee, kuullostaa ampiaisilta, Mitään ei näy. Hiljenivät auringon laskiessa. Iltapalana 2-tauon eväät. Matkalla oli kunnon makkaraa ja ranskalaisia paikka 


  
MAANANTAI, 23. HEINÄKUU 2007


 Makuupussi vaakasuorassa

Kun makuupussi makaa vaakasuorassa, on melojilla vapaapäivä. 
When your sleeping bag flies horizontal, stay put. 
 
Tällä kertaa meinasi teltta karata. Olisinko kehdannut soittaa merivartiostoon?
Kanootti on sidottu puuhun kiinni. 

Wind almost blew my tent away. This time I would really hesitate to call Coast Guard.
"Yes, I am OK, yes, blue tent downwind from island Pahaluoto." No way!

  
Airisto 10,4 m/s itätuulta. Puntari laskee, on nyt 1005. Eilen päivällä se oli 1018, pudotusta noin millibaari tunnissa. Söin aamiaisen ja tein eväät, mutta ryömin takaisin telttaan. Aikoinaan saaristossa purjehtiessani tällainen päivä nukuttiin ohi. Teltta vaan lepattaa ja läpättää. Tuulen puolelle viritin laavupeiton reivattuna suojaamaan telttaa, ei se paljoa auta. Hyvällä tuurilla huominen menee samoissa kuvioissa, mutta lisäksi sataa. Ihanaa.
Kommentit
Veli-Matti Weltsu Lehtonen kirjoitti 23.7.2007 klo 18.17
Kyllä kelit koettelevat, mutta siten meno leppeämillä tuulilla maistuu. On tullut tavakseni kuunnella merisäitä! Miksihän, ai Jaakkohan siellä painelee jo kovaa vauhtia kohti Virolahtea. Kyllä kelit tästä paranevat. Tsemppiä.

Jaakko kirjoitti 25.7.2007 klo 09.46
Viimeksi eilen tuli mieleen, kun kerroit Suomi meloossa vastatuulimelonnastasi. Menin kuule samalla tavallla kyynarpaatuntumassa kallioon. Kunon syvat rannat, niin mika on siina reunalla kivuta vastatuuleen. Kiitos viestista ja terkkuja.


 



MAANANTAI, 23. HEINÄKUU 2007
  
Hyvää tuulta pidellessä.
  
Kaksi viiden tähden tavaraa samassa kuvassa: Pentax Optio W20 ja Turbo-Stove -kehitysmaaliesi. 
Two 5-star equipment I have: camera and my Turbo Stove. 
The stove is originally meant for developed countries. More here: www.turbostove.fi

Hyttysverkko, tuplamutkamela, Thermarest -makuupatja, My Hobby -retkisaha (täydennän tämän linkin myöhemmin, on dicktoos.de tms.), pekoni, mun loppupäivän melontafiilis (lähtemisfiilis ei paljon tähtiä saa). Haltin drymax -housut, ei vedenpitävyydestä, mutta verkkovuori on toistaiseksi ollut paras housumateriaali polvimelonnassa. Lista jatkuu varmasti ja tulee myös vähemmän tähtiä -listat. Tein tämän siksi, että muistaisin tähän puuttua myöhemmin.
  
Ja yksi huuti: tielaitos, joka piiloutui Destinaario -nimen taa. Toistaiseksi jokainen näkemäni sillanpieli, jolla sillalla on korvattu lossi, ovat rakentamisen into ja rahat loppuneet, kun olisi pitänyt siivota vanhan lossin betonirakenteet. Raippaluoto on tästä hyvä esimerkki ja Kustavissa on lisää. Hyi destinaattori.
  
Kommarin akku taas oikkuili. Latasin yleislaturilla pelkän akun. Tällä kertaa ei tullut kuin neljä tolppaa, akku voi olla vielä uudenkarhea. Varmaan alkaa toimia, kun reissu on ohi. :)
  
Tuuli hiipuu, Airisto kaakko 5 m/s, ilmanpaine 1003,9. Laskee jo hitaasti, saa nähdä, miten puhaltaa, kun metsän viisain eläin lähtee nousuun. Nyt telttaan tuulta kuuntelemaan ja toivottavasti aamulla matkaan.


Kommentit

Janne Pyykkö kirjoitti 23.7.2007 klo 21.59
Luin pitkät pätkät matkakertomustasi Inarista tultuani. Kiitos niistä. Hurja melontatahti sulla. Vesilinnun pelastuksesta papukaijamerkki.

jaakko kirjoitti 25.7.2007 klo 09.43
Jannelle:
arvaa, onko tullut uusia kilometreja! Janne nimittain kirjaa ja muutenkin metsastaa uusia kilometreja. Kirjoitan tata Paraisten Sollidenin leirintaalueella, eika koneessa ole aakkosia.

Janne Pyykkö kirjoitti 25.7.2007 klo 16.07
Joo, näin on. Uudet kilometrit, uudet vedet, on mulle erikoistapaus, arvokkaampia kuin muut. Niitä metsästän. Tänä vuonna just nyt uusia kilometrejä tosin vain 59,6%, ikävä kyllä.

Pekka Råman kirjoitti 25.7.2007 klo 18.41
Tuu kiireesti pois sieltä.
Täällä Jaakko jo heitti kylmän kiven veteen.
Kiitos hyvistä resepteistä, pannaan niistä keitoskirja alulle.
jaakko kirjoitti 26.7.2007 klo 12.48
Pekalle.
Joo, keittokirja: aiheutetaan riittävä nälkä, tehdään ruoka ja syödään.
Tapa jolla säilytän elintarvikkeita on aika arveluttava.
Hyi Jaakkoa kylmine kivineen, sain eilen kylmää vettä niskaani Jaakolta.


KESKIVIIKKO, 25. HEINÄKUU 2007
  
Yomelonta.



Uusi silta ennen melotulla reitilla keskella yota on hakeltava yllatys. No - perille paasin.
New bridge on a familiar route in the middle of the night is a bit confusing. 
Still I kept myself on the map with little help of gps.
  
Iltapala Paraisilla. 36 kilometrin iltalenkki sujui yllattavan hyvin. Hankalinta oli tehda lahtopaatos.
Supper after a 36 kilometer evening paddle. I got where I was intending, the most difficult desicion was to start paddling when the wind was still blowing quite hard. First hour against the wind averaged less than 4 km per hous. Got better later thou.
  
Day 26 – 36 km 296 togo N 60 18,983 | E 22 18,066 +)

Ei mitaan jarkea: tiistainakaan ei tuuli halunnut laantua. Odotin, etta illalla tyyntyy. Pakkasin kaikki valmiiksi ja menin mannyn alle lojumaan sateisen markaan maahan. Aina valilla katsoin netista paljonko tuulee Airistolla, koko ajan paalle 10 m/s eika mitaan hiljenemisen merkkeja.

Kun puun alla makaaminen alkoi tuntua epamiellyttavammalta kuin vastatuulimeonta, painin kanootin veteen ja aloin lapata. Vajaassa tunnissa paasin suojaisemmille vesille ja matka alkoi taittua. Viela kun kohdalle osui Roolassa avoinna oleva rantakapakka, josta sain puhuttua uunimakkaran, niin alkio tuntua mahdollislta paasta Paraisille, ei illaksi, mutta edes puolen yon jalkeen.

Airistolle osui juuri sopivasti: ensin tuli Viking, Sitten Silja, etelasta rahtilaiva ja sitten viela pohjoisesta yksi pieni autolautta. Airiston yli oli runsas kolme kilometria, vayla-alueelle oli 2 kilsaa ja itse vayla kilometrin levea. Oli mahdoton arvioida, koska laivat ovat kohdalla ja toisekseen en halunnut kohdata laivojen aaltoja teravana Airiston mainingin ja aallokon lisaksi.

Odottelin syvassa vedessa aika kauan, kunnes vimeisenkin paatin mainigit oli kohdattu - kaikki ongelmitta. Sitte hamartyvassa kesayossa matkaan. Onneksi valoa riitti sen verran, etta naki aallot. Melonta pimeassa saaristossa oli hienoa, navigionti sujui merikortilla ja silmamaaraisesti. Kerran piti kollata gepsilta, missa ollaan, kun minun mielesta piti jo olla Paraisten lahti, mutta se olikin viela yhden salmen takana.

Olin rannassa puoli kahden maissa. Teltassa nukkumattia odottelin vahan kahden jalkeen. Leirinta-alueen reception oli kiinni, joten panin teltan alueen ulkopuolelle kanoottivajan kupeeseen. Kirjoitan tata leirinta-alueen koneella, jonka nappiksesta puuttuvat aakkoset. Tanaan paasen kauppaan ja sitten taas kohti yha tutumpia vesia. Taallakin olimme Avokanoottiyhdistyksen porukoiden kanssa jokunen vuosi sitten.
  
Kommentit
Pirjo ja Jussi Riku kirjoitti 25.7.2007 klo 11.25
Oi suuri melontagurumme J.A.A.K.K.O.( jokaisen avokanotistin aivoitettu kokenut karaistunut opas) Erityisen antoisaa melontapäivää nimipäiväsankarille. Eilisessä Hesarissa todettiin, että melonta on nyt buumi ja kylmän kiven oikeastaan heittää vasta Toimi. Enää alle 300 kilometriä jäljellä. Sinulle se linee piece of cake eli nimpparikakun palanen, jos arkityöt eivät paina päälle. Mitään suuria vastoinkäymisiä ei näytä matkalla sattuneen. Kun itse teimme pienen melontaretken, saattoi kesän tuntea ympärillään ,joten Go Jaakko go!

jaakko kirjoitti 26.7.2007 klo 01.39
Kiitos muistamisesta muidenkin melovien Jaakkojen puolesta. Vastoinkäymisistä: huomautin joskus eräälle SYK:n oppilaalle, että teille ei taideta opettaa vastoinkäymisistä selviämistä. "Ei tartte, me onnistutaan aina." Mattinykäsmäisesti voisi sanoa, että vastoinkäymiset on turha riesa, ei niitä kannata hankkia.





TORSTAI, 26. HEINÄKUU 2007
  
Auringonlasku Intian valtamerellä - II.
  


Retken romanttisin silta. Paraisilla. 
The most romantic bridge I have seen during this trip.


Aurinko laskee hurjiin pilviin. Paraisten jälkeen oli pitkä rantaviiva ilman yhtään mökkiä. 
Meloin runsaat 10 kilometriä muutaman metrin päässä rannasta ja toisella puolella oli liki avomeri. 
Taas yksi ylittämätön paikka huonolla kelillä. Nyt oli hyvä sää, kevyttä myötätuulta ja ihan sikasade. 
En heittänyt kylmää kiveä. En halua, että kukaan palelee kesällä. 
Tällä kertaa meloin yöksi paikkaan, josta pääsen aamulla matkaan edes jotain kautta kohti Hankoa.

Sun sets in doomsday clouds.
I got my camp in a fox-hole style with several possibilities to leave in the morning.


Day 27 – 37 km 259 togo N 60 00,293 | E 22 22,931 :)
Huoltotauko Paraisilla venyi sen verran, että leiri syntyi vasta puolen yön maissa. Matkalla sade kasteli kahdet vaihtovaatteet. Ursuitin välikuivapuku pelasti tilanteen taas kerran. Nyt tutumaan.
Kommentit
Habanero kirjoitti 26.7.2007 klo 13.04
Kohta menee tuhat kilometriä rikki, saariston suojassa maalia kohti!

Tsemppiä muskeliveneeseen, T: Harri


TORSTAI, 26. HEINÄKUU 2007
  
Hangon läntinen selvitetty,
huomenna Hankoniemen kimppuun.

  
Day 28 – 36 km 223 togo N 59 53,552 | E 22 55,377 :)

Olipahan vääntö. Hangon läntistä runsaan seitsemän kilometrin pätkä piti keikuttaa kohtalaisessa aallokossa. Kanootti toimi hyvin, mutta mela pärski vettä päälleni niin, että aurinkoisesta päivästä huolimatta olin läpimärkä vedestä ja hiestäkin. Hankoniemi on huomisen projekti. Nyt oli pikaillallinen: purkki sardiinia, luomulavakurkku ja olut. Jälkiruuaksi ruskea fazerina. Teltta pystyyn ja nukkumaan.

Haluan startata aamutyyneen. Jos kahdeksalta olen liikkeellä, niin hyvä. Ei edes kuvaa blogiin. En jaksa tapella kommarin kanssa, pitää nukkua. Tänään tuntui, että kaksi edellistä yötä jäi lyhyeksi. Nati




PERJANTAI, 27. HEINÄKUU 2007
  
Tämän kuvan olen halunnut ottaa.
  

Hangon Tulliniemi. tästä käännyn takaisin pohjoiseen. 
The southermost point of my journey. CG building outside City of Hanko. 

Day 29 – 16 km 207 togo Hangossa :)
 
Huh, lupasin joskus itselleni tuopin melottuani Hankoon. No, tuoppi on nyt edessä ja piffi tulossa. Jatkan vielä tänään matkaa, nyt on vasta ruokatunnin aika ja tästä eteenpäin on tuuli avoisempaa. Aamu olikin pääasiassa vastatuulta. Kyllä tämä tästä.
   
Kommentit
Reino kirjoitti 27.7.2007 klo 12.39
Onnittelut Jaakko,
Viikko sitten meloimme Hki-Hanko-Hki ja nyt suuntana Vaasan saaristo. Joten samoja paikkoja on koluttu. Entisenä veneilijänä Byxholmenin sauna on sinulla varmasti tuttu. Meille oli yllätys, että saaren luoteisnurkassa on loistava leiripaikka (N59 51,97 E23 21,00). Hyvää matkan jatkoa. On ollut mukava seurata matkasi etenemistä!
Terveisin Reino, Merimeloj
Martti kirjoitti 27.7.2007 klo 18.01
Hankoniemen eteläsivu on parhaimmillaan pohjoistuulella. Täksi päiväksi lupasivat 11 m/s etelästä, ihan niin paljon ei tainnut tuulla. Olin suunnitellut käydä katsastamassa matkantekoasi tällä osuudella, kun siellä ei juuri pääse livahtamaan huomaamatta. Mutta aikataulut eivät sitten natsanneet. No nyt ei ole enää kuin Porkkalan ylitys. Hienosti on mennyt.
jaakko kirjoitti 28.7.2007 klo 00.22
Kiitos Reino ja Martti. Sauna ei ole tuttu. Kolusin saaristoamme lähinnä 70-luvulla sen jälkeen se oli vain suojainen läpikulkureitti Itämerelle. Hankoniemestä tuulta oli ehkä 5-6 m/s ja vanhaa maininkia. Russarö ilmoitti kyllä yli 8. Helposti se osuus meni. Tuuria. :)




PERJANTAI, 27. HEINÄKUU 2007
  
Hankoniemi vapautti mielen.
  
Yö ystävän luona oikeassa sängyssä saunapuhtaana, meriretkimelonnan henki parhaimmilaan. 

The true spirit of coastal paddling: a warm night in friend's summer place and sauna of course.


Day 29 – loppupäivä 29 km 178 togo N 59 54,738 | E 23 22,322 :)

Kun aloin tätä rannikon melontaa suunnitella, oli minulla kaksi paikkaa, joihin halusin poiketa, jos suinkin. Toinen on opettajani ja entisen pomoni Osku Pasasen ja hänen viehättävän vaimonsa Railin mökki Tammisaaren edustalla. Soitin Hangosta heille ja olivat paikalla. Ei kun mela heilumaan.
Matkalla opin taas lisää merikortin lukua. Jos karttaan on merkitty silta, mutta ei mitään alikulku- tai muita tietoja, niin on (ehkä) turha lähteä kokeilemaan edes kanootilla. No - virhe oli muutama sata metriä ja tulihan nähtyä kaunis ja lupaava kanava Tvärminnessä. 
Ai-niin, Hangon itäpuolella pelästytin merikotkan lentoon, komea näky. Hangon ohitus oli jotenkin paineena mielessä pitkään. Nyt on hyvä olo, kun se on takana. Sopivalla kelillä en olisi siitä tullut. Osa paineista tuli varmaan sen vuoksi, että purjehtiessa olen nähnyt Hankoniemen hyvinkin pahana. Toisaalta koko Hankoniemi sai ihan uuden ilmeen kun olen sen nyt mennyt rantoja hipoen.

Sataman kuhinasta kun siirryin uimarannan edustalle, alkoi heti yksinäisyys ja oma rauha. Tänne ei pääse kuin kanootilla. Kaukana merellä jyristivät mekaaniset muskeliveneet Hankoon viikonlopun kokoontumisajoon. Kovasti yritin ymmärtää moottoriveneitä ja nähdä jotain hyvää siinä, että haluaa kulkea saariston läpi mahdollisimman nopeasti ja meluisasti. Varmaan siitä saa tyydytyksen.

Tuli mieleen tarina eläintarhan apinasta ja apinaa katselevasta ihmisestä. Katselevat toisiaan ja kumpikin ihmettelee miksi tuo on täällä. Dragsfjärdin kohdalla kuului harvakseltaan erilaisten käsiaseiden laukauksia. Taas tulee mieleen meluamisen tyydyttävä vaikutus. Gorillat karjuu. Silti reissuni päällimmäiset mielikuvat ovat tapaamani lukuisat huomaavaiset ja auttavaiset ihmiset.

Tänään melonnan viime kilometreillä tuli Tammisaaren suunnasta keskikokoinen moottorivene, joka hidasti kohdallani, moikkasi ja jatkoi matkaa. Meloessa on aikaa katsella ja kuunnella. No mikä se toinen paikka on? Jos pääsen sinne, niin kerron huomenna. Öitä - nyt sauna puhtaana kuivaan sänkyyn lakanoiden väliin.


Kommentit
Habanero kirjoitti 28.7.2007 klo 12.44
30. matkapäivä ja jäljellä enää satanen Helsinkiin ja vain vähän enemmän Emäsaloon.
Tsemppiä muskeliveneeseen, T: Harri

jaakko kirjoitti 29.7.2007 klo 02.26
Kiitos ja terveisiä Oskulta ja Raililta, muistivat sen nuoren miehen Gullö Runtista. Nyt ei saa munata viime metreillä. Nyt nautiskellaan.
matti kirjoitti 14.5.2009 klo 00.27
Upeita kuvia! Meillä Porin edustalla merellä samanlaista rantaa ja hyviä melontamaisemia. joskus vielä opettelen tekstittämään kuviani!.
Aukkopeite menee tekoon.
Hyvää kesän jatkoa: Matti
Jaakko Mäkikylä kirjoitti 14.5.2009 klo 00.40
Kiitos kehuista. Ne lämmittävät.
Teksittämään oppii, kun tekstittää.
Kävin muuten Porin Mäntyluodon Uniluodolla viime kesänä vuosi melonnan jälkeen. Juuri tuossa edustalla olin vähän aikaa ihan sikakusessa ristiaallokon vuoksi. Kun katselin maisemaa ja muistelin menoani, niin pakko myöntää, että mieleen tuli, että olen aika kova jätkä.

No - umpihullu ainakin.
Oli se hieno reissu ja paljon pelotti.

Kiitos terveisistä ja hyvää kesää.
Hyvää kesän jatkoa





SUNNUNTAI, 29. HEINÄKUU 2007
 

Kuutamo Intian valtamerellä.
 


 Melkein täysikuu, luonnossa hieno kuun silta. 

Almost full moon at my sisters place. 


 Day 30 – 44 km 134 togo N 60 00,398 E 24 04,439 :)


Oli hieno melonta. Kova myötätuuli Tammisaaren eteläpuolisessa kapeassa rännissä. Päivän keskinopeus 6,6 km/t. Bellin merikelpoisuus ja rauhallisuus olivat taas kerran loistavia aivan uskomattomissa puuskissa. Tuuli ikäänkuin puhalsi puiden latvojen tasalla, alempana oli helpompaa, kunnes pintaan iski uskomattoman kova puuska.


Saari, jota tavoittelin, on pienen selän ylityksen takana ja sopivalla lounaistuulella aallokko on häijyä. Etenin saari kerrallaan, kunnes näin aallokon riittävän helpoksi ja hujautin selän yli saunarantaan.

Tämä saari on ollut monien purjehdusteni pääetappi. Saari on alkujaan lankomieheni isän hankkima, kun Porkkala palautettiin. Tämä on miehityksen aikainen suomalaisten vartiosaari. Nyt saarta isännöi lankomieheni poika, Jussi. Jussin äiti, nuorempi sisareni kuoli syöpään 49-vuotiaana ja on haudatu Inkooseen. Isosiskoni Johanna osti aikoinaan saaresta itselleen tontin ja rakennutti hauskan mökin, jota pitkään kutsuimme palokunnan letkujen kuivaustorniksi. 
Ensivisiittini tälle saarelle on 60-luvun puolivälin paikkeilta. Kuin kotiin tulisi. Sunnuntaina en ylitä Porkkalanselkää. Illan säätietojen mukaan se voisi olla mahdollista, mutta kanootti jää turvalliseen paikkaan odottamaan loppumatkaa.

Helsinkiin HeMen kotivajalle en täältä melo päivässä ja maanantaina pitää olla tikkana töissä. Tuuli puhisee ulkona, sitä on kevyt kuunnella mökin lämmössä. On hienoa olla näin pitkällä. Loppua kohden varovaisuus vaan tuntuu lisääntyvän. En halua töpätä viime metreillä, on tämä sen verran hieno elämys jo tähän saakka ollut.



SUNNUNTAI, 29. HEINÄKUU 2007
 

Rannikon melojan sauna.
 
Tsernobylistä tehdään kiuas ja ulkoteltasta sauna - vihreä laavukangas suojaa tuulelta ja naamioi rakennuspuuhat niin, ettei mereltä käsin katselevan maisema häiriinny. Jos olisi ollut lisävarusteena pala kanaverkkoa, olisin voinut koota kiukaan pienemmistä kivistä - tätä pitää vielä tutkia. Vihdankin tein.


Kiukaaseen piti tunkea pitkiä klapuja, pitää saada kunnon braasu ja sitten hieno hiillos.
Tässä raotan saunan ovea kameralle, kyllä saunassa löyly riitti. Ainoa ongelma oli, että puuta kuilui melkein viikon ruuanlaiton tarve. Pienemmät kivet voisivat auttaa. 


Onko muuten suomalaisissa teltoissa saunamahdollisuus, vai käykö niin, että saunoja löylyjen sijaan ryntää mereen liekehtivä teltta selässä? Jenkkiteltassa ei varoitettu saunomisesta.

Of course a Finnish paddler must have a sauna with him.


Kommentit
Pauli-- kirjoitti 3.8.2007 klo 18.53
Kunhan huolehdit häkäongelmasta!
Tulee mieleen tämänkesäinen RaumanMerenJuhannuksen tapaturma jossa kaksi nuorta kuoli telttaansa häkämyrkytyksestä, grillattuaan teltan sisällä.. Joten ainakin luulisin kohta kaikissa jenkkiteltoissa olevan varoitustekstit tulen käsittelystä teltan sisällä...
PS. Hieno reissu, kiitos että saamme jakaa sitä tätä kautta

Jaakko kirjoitti 6.8.2007 klo 13.56
Kiitos varoituksesta ja kiitos retkeni seuraamisesta.
Häkä valuu ilmaa raskaampana ulos saunastani, jossa käytän vain lattiatonta ulkotelttaa. Juuri häkävaaran vuoksi ei muistaaksen Englannissa ollut hiilitakoissa sulkupeltejä lainkaan.

Janne Pyykkö kirjoitti 7.8.2007 klo 21.59
Huom! Häkä on ilmaa kevyempää joten nousee telttasi kattoon. Kuutio ilmaa painaa 1,29 kg ja kuutio häkää 1,15 kg (kuutio happea 1,43 kg).







KESKIVIIKKO, 1. ELOKUU 2007
  
Rannikon melojan arkea.
  
Tavalla tai toisella rannikkoa on melottu tuhansia vuosia.
Tässä omakuva ilta-auringon piirtämänä Velkuan saaren rantakallioon.
Someone has paddled before me these same waters and rocks thousands of years ago.
Setting sun draws my profile on the rock.

  
Kanootti näyttää uivan aika syvällä, tavaraa on paljon matkassa, silti se nousee kevysti aaltojen yli puskematta niistä läpi. Kansipressut eivät ole mitenkään vesitiiviit, vaan niiden tarkoitus on pienentää kanootin tuulen vastusta. Tavarat ovat vesitiiviisti pakattu ja sidottu kiinni kanoottiin. Lisäksi keulassa ja perässä on noin 30 litran ilmasäkit. En ole kokeillut, mutta uskon kanootin kelluvan aika hyvin, vaikka se olisi täynnä vettä.

Canoe looks to float quite deep. I have a lot of gear with me. Still Bell was dry and floated nicely in choppy seas. The canvases are not watertight, they just reduce the air-friction.
All gear is in watertight bags, which are tied to stay in canoe in case of a capsize or wave flooding the canoe. I have also 30 + liters of flotation bags tied on both ends of the canoe.

  
Kanootin komentosilta. Tavarat ovat tavalla tai toisella varmistettu kiinni kanoottiin. Merikortti mahtuu hyvin lattialle eteeni. Pystyssä oleva muovilaatikko on päiväeväs, josta riitti syötävää kahteen taukoon.
Lisäksi oli termospullossa lihalientä ja muovipullossa valmiiksi blandattua mehua.

The bridge of my Bell. Everything is fastened to the canoe, except the sea chart.
You can see a tomatoe in the lunch-box. It contained meals for two stops.
In addition I had thermos with warm buillion and a bottle on juice.

  
Lounastauko Hankoniemen länspuolella, pitkällä somerikkorannalla, jonka ainoa hyötykäyttö tuntui olevan autorekkojen pysäköinti. Tuolla tomaatilla jaksoin Hankoniemen ympäri huvivenesatamaan.
  
Lunch break at a beach west of Hanko peninsula, which is the southernmost tip of mainland Finland.
The beach is quite unsheltered, so the sand has blown away,
only the pebbles can withstand the wind and the sea.

  
Ruokalaatikon perusvarustusta, tähän päälle pakkasin vielä vihannekset, joista on oma kuva.
Ruokaa oli 3-4 päivän tarve ja vähän extraa.

Food box nr. 1. On top of these were the vegetables and potatoes.
Normal supply was for 3-4 days and little reserves.

  
Pienempi ruokalaatikko, lähinnä täällä on sellaisia tarvikkeita, jotka eivät toiseen laatikkoon mahtuneet.
Food box nr 2. Just stuff that did not fit into nro 1.
  
Heinoja luomuvihanneksia Paraisten torilta ja valkosipuli.
Nice vegetables from a market square. Ecologically produced.
  
Aamukahvipussi. Minigrip-pussista on helppo annostella kahvi espressokeittimeen.
Lisäksi paketissa on sokeri ja joka-aamuiset lihaliemikuutiot.
Coffee and buillion bag. It is easy to fill my espresso cooker from a plastic bag.
  
Housujen takamus piti parsia kasaan. Sauma joutuu aika kovalle rasitukselle polviasennossa meloessa.
Repairing my pants. The butt-seam gets heavy strain when paddling on the knees.
 
Nokosilla teltassa tuulen rauhoittumista odotellessa.
A nap while waiting for the wind to calm down.
  
Kommentit
Seija ja Ossi kirjoitti 17.8.2007 klo 14.58
Tervehdys!
Jopa on hieno juttu! Wau.
Seija

-Hieno homma.
T. Ossi

Ossi on Etu-Töölön lukiossa ja minulla sen verran muovia ja niittejä ja verkkoa ja keramiikkaa niskassa, että olen vapaaherratar!

(PS. Ossi tuumasi, kun katsoi sun kuvaa, että onpa Riitalla siinä sitten syöttämistä!)






LAUANTAI, 4. ELOKUU 2007
Porkkalanselkä meni helposti.

Day 31 – 34 km 100 togo
N 60 02,113 | E 24 33,490
:)




Uusi lähtö Inkoon Lövholmista. Loppumatkan teen viikonloppuisin, arjet menevät töissä.
New start. I can paddle only during weekends. No holiday any more.
Porkkalanselkä meni hienossa kelissä eikä edes veneistä ollut haittaa. Kuuden maissa olin Skorvön rannassa. Skorvö on Merimelojien saaritukikohta. Yrjö Lindroos ja Auli K. opastivat minut saaren saunaan ja saunaetikettiin. Hyvä sauna olikin. Loppuvilvoitteluna oli kahlaaminen reiden syvyisessä meressä tälle naapurisaarelle, jossa teltta on. Kirjoitan tätä teltassa. Aikomus oli mennä nukkumaan, mutta juuri nyt tuli huikopalan kaipuu. Pitää vielä kipaista rantaan hakemaan veneestä iltapala.





MAANANTAI, 6. ELOKUU 2007
 

Merkkasin vajakirjaan tulo: 15:30
matka: Tornio - Helsinki 1 200 km.
Day 32 28 km 72 togo (about 54 is closer to the truth)
N 60 10,716 | E 24 54,651

    o~
(____/____)

/
 Päätin jo matkan alussa kokeilla, mitä kalusto kestää, jos sitä ei sen kummemmin varo.
Jossain Vaasan korkeudella meni jonkun aikaa, että pelkäsin katsoa kanootin pohjaa, sen verran pahoja rutinoita kivikoissa oli kuulunut. Kun lopulta tutkin pohjan, niin naarmuinen se on, mutta pintanaarmuja kaikki. Koko pohja - aika tasainen rannikon kartta sinne on piirtynyt. Perän köliosassa on suurin kuluma.


The whole picture - quite evenly distributed scratches.
The rear keel area has got the worst punishment.
Lauri Hovin tekemä luikupenkki toimi ja kesti ongelmitta, samoin muu hänen tekemänsä heloitus.
Säätöpenkki oli ehdoton etu tällä matkalla. Päätin, että jatkossa tilaan kanoottiini säätöpenkillisinä. Kuormaamalla trimmaaminen on hankalaa penkin siirtoon verrattuna.
Jos kanootti oli muuten balanssissa, pienikin siirto auttoi tuulessa.

Sliding seat -system worked perfectly and causen no problems. Actually it was very useful in windy condotions. I decided that from now on I order all my canoes with sliding seat.
It is a lot easier to adjust the trim with sliding seat than by loading the boat evenly.

Henkinen rasitus selkien ylityksissä kasvoi matkan loppua kohden. 
Porkkalanselän olen ylittänyt huomattavasti huonommassa kelissä, nyt taas nuo kauniit sanat - korkeapaineen selänne - rauhoitti mielen ja ylitys sujui hermoilematta.

Mental stress when crossing open water grew as my journey advanced. 
I have crossed Porkkala opening on a lot worse conditions without problems.



Noin 50 kilometriä vielä puuttuu (oranssi viiva), niin rannikkon on melottu.
Hemen vajalta Helsingistä Emäsalon pohjoiskärjen sillan pieleen Porvooseen. Tämän pätkän aion meloa epämeriretkihenkisesti sopivan kelin tullen yhdessä päivässä.

One more stitch and the coast is done with. 
About 50 km - 35 miles to go (orange line).
Now I have to practise my profession. :)


Nyt pitää välillä tehdä oikeita töitä.
Kiitos, kun olet matkannut kanssani - Thank you for travelling with me.
Thank you Google Earth!



Kommentit
Kari.P kirjoitti 6.8.2007 klo 15.39
Tervehdys Jaakko Muskeliveneilijä.
On ollut mielenkiintoista seurata matkaasi, todellisella muskeliveneellä.
Inkkarilla, anteeksi, avokanootilla kyseinen retki on kova homma. Olet avannut väylän ja nyt muut voivat tehdä saman retken, avokanootilla.

Terveisin Kari.P

Jaakko kirjoitti 6.8.2007 klo 19.42
Kiitos ja hienoa, että olet jaksanut reissua seurata. Välillä ihmettelen itsekin, että homma on näin pitkällä.
Sinivalkonauhan sääntöihin kun saisi pienen avo-/inkkarikanoottikevennyksen.
Matka olisi turvallisempi kaksikolla melottuna. Soloinkkari - varsinkin minulla ollut 16,5-jalkainen järkäle - on raskas meloa vastatuuleen ja -aallokkoon. Ja haverin sattuessa yksin on aika puuha kiivetä kanoottiin ja tyhjentää se aallokossa. Kaksin sekin homma on helpompi, toinen tukee ja toinen tyhjentää. Inkkarimelonnalle luonnollinen kannasten yli kantaminen olisi sekin turvalisä muutamassa kohdassa.

Minulla kävi hyvä tuuri, kun pahoja vastatuulia oli todella vähän. Jo sivutuulessa kanootti kulki ongelmitta. Tavallaan pahimpia paikkoja olivat avomereltä tuleva maininki ja sen jyrkkeneminen rannan ja matalan veden tuntumassa.

Erkki kirjoitti 6.8.2007 klo 19.53
Onneksi olkoon! Reissusi vaikutus meihin aloitteleviin - ja epäileviin - sileänvedenmelojiin on valtaisa; kenties avokanootilla voi sittenkin käydä Käärmeluodoilla, jos ensin vielä hiukan opettelee.

Kun katselin saunomis- ja nokoskuaa, tuli mieleen, että varo vaan, ettet taas kohta löydä itseäsi joltain Waltamereltä.

Jaakko kirjoitti 7.8.2007 klo 08.49
Kiitos Erkki - vai Waltamereltä!
Ei sitä koskaan tiedä, mutta tapasin Yrjö L.:n Skorvanilla ja hänellä oli hyvä ehdotus tehdä sama homma Ruotsin rannikolle. Vähän jo sitä rannikkoa Googlella selasin.

J-J kirjoitti 7.8.2007 klo 10.58
Sinulle on myönnetty Rockin' Boy Blogger -kunniamaininta.

Janne Pyykkö kirjoitti 7.8.2007 klo 21.46
Älä lähde Ruotsiin. Lähde Uuteen Seelantiin. Sen voi kiertää kokonaan! Onneksi olkoon Jaska, olet rautaa.

Veli-Matti Lehtonen kirjoitti 8.8.2007 klo 00.23
Hienoa Jaska! Homma hoidettu.
Hiawathalla oli lannevaate avokanootilla melottaessa suojaisilla reiteillä! Eskimot menivät kajakeilla jäiden seassa. Itsekin olen avokanoottiukko henkeen ja vereen. Älkää menkö opettelematta avoveteen. Weltsu.
Siis: sisävesissäkin riittää meille tavallisille koettavaa.

Jaakko kirjoitti 8.8.2007 klo 15.55
Kiitosta vaan kannustuksista. On niistä ollut apua ja iloa.

Janne:
Uusi Seelanti, 2500 + 2500 km, jos molemmat saaret kiertää. Ja pikaisesti tsekattuna ihan sikatuulista. Siksi sieltä löytyy niin hyviä purjehtijoita. Sen enempää en katsellut, että olisiko tuuli niin, että johonkin vuodenaikaan olisi toinen ranta suojassa. Ei ihan heti. :)

Veltsulle:
kyllä inkkari on oikeasti suojaisten vesien väline. Rannikko piti meloa, kun tuli joskus avattua suu väärässä paikassa. Multa se käy aika helposti.

moi kirjoitti 21.11.2011 klo 19.06
http://tulikipina.fi/ Melontaa Rovaniemellä


  
TORSTAI, 9. ELOKUU 2007

Kuinka pitkä mela mulla on?


Vaikka mela on kanootin takana, niin tästä näkyy aika hyvin melan työskentelyasento. Alakäsi käy normaalisti partaan alapuolella, mutta yläkäsi on aika sopivalla korkeudella. Melaa olen säätänyt pala palalta lyhyemmäksi.

The size of my Kialoa Lolo -paddle. I have shortened it inch by inch several times.
Today I took about 3/4-inch off. Now the length is 49,6 in. Tomorrow I paddle the last stretch of my coastal paddling. Lets see, if the minor change made the paddle better or was this adjustment too much. Lolo has quite a large blade, so short shaft compensates it.


Tässä toinen kuva, asento ei ole ihan puhdas eteenpäinveto, mutta alakäden paikka on aika kohdallaan. 
Tällä tekniikalla ei partaasta oteta tukea.

Another photo. This is not a pure froward-paddling situation, but lower hand is in normal position. 
I don't lean to the gunwale with my paddle.
Actually I make wery light sliding contact to the rail with my thumb.
Lyhensin Kialoa -tuplamutkamelaani Pietarsaaressa 3-4 senttiä ja äsken sahasin vielä pari senttiä pois. Huomenna on tarkoitukseni meloa viimeinen osuus Helsingistä Emäsalon sillalle. Samalla tulee kokeiltua, oliko melan lyhennys viisasta. Nyt pituus on 49,6 tuumaa (126 cm). Viimeeksi käytin näin lyhyitä, 48-50 tumaisia kulmameloja joskus 90-luvun loppupuolella. On alkanut tuntua siltä, että kun lapa on aika iso, niin vartta ei niin paljoa tarvitse. Se, että tulin valinneeksi tämänmallisen melan, siitä on kiittäminen Ternin Kimmoa, joka Ice Break -tapahtumassa kertoi jostain ent. itäblokin maan valmistamasta hiilikuitu-tuplamutkasta. Kyseistä melaa en saanut / löytänyt, mutta törmäsin netissä tähän Kialoa Loloon.

Näin tämä harrastaminen kehittyy tai ainakin tekniikka muuttuu. Lähtiessä tälle reissulle lupasin opetella Martti P:n hallitseman puolenvaihdon niin, että minäkin saisin heti ensimmäiseen vetoon täyden tehon. Rannikko oli liian lyhyt sen tekniikan oppimiseen. Kun mela lyheni, se kyllä auttoi parempaan ensivedon otteeseen.

Jos jotain on tekniikassani tapahtunut, niin ennen heikompi oikealta melominen tuntuu jopa vahvemmalta puolelta. Aika paljon ja voimalla jouduin melomaan oikealta puolelta sekä mainingin että tuulen suunnan vuoksi. Aika luonnollista, kun nenä on kohti etelää, on avomeri oikealla ja silloin kovemmat tuulet ja isommat aallot edellyttävät oikealta puolelta melontaa.




PERJANTAI, 10. ELOKUU 2007

Suomen rannikko melottu avokanootilla.
  

Viimeinen selkä takana. - Last open water behind!
36 days, 1350 kilometers, average speed 5,8 km/h | miles 838 miles, average speed: 3,6 mph.
Slowest day average 3.0 mph, best day distance 36 miles on 3.7 average speed.
Fastest 3.7 miles 4.4 mph. slowest 3.7 miles 2.6 mph.


Day 33 50 km nothing to go!
N 60 18,561 | E 25 35,456

Toukokuun Virojoki - Emäsalo -melonta ja loppukesän
Tornio - Emäsalo -melontojen reitit kohtasivat 10.8. klo 20:30.

Auli-enkeli oli tullut melomaan Emäsalosta ja jätti minulle autonsa ja pullon kuohuviiniä kotiin vietäväksi. Pakkasin kamat autoon ja nostin kanootin katolle ja ei kun kotiin. Ilman muuta olo oli muikea ja monta matkan varrella tullutta ajatusta voi nyt panna julki, kun melominen on melottu.

Missään vaiheessa ei tullut mieleen, että en selviydy tästä, mutta koko ajan oli pelko, että jokin menee niin pieleen, että homma jää kesken. Monia paikkoja oli, joiden jälkeen ajattelin, että tätä pätkää ei ole pakko ikinä meloa. Toisaalta oli paikkoja, joihin haluan palata uudelleen. Kyllä tämä oli melontasuoritus eikä mikään meriretki. Kiitos Jim Danielsonille hauskasta ajatuksesta perustaa Blå-Gula band - Ruotsin rannikko kanootilla. Ilman tätä esikuvaa, ei olisi Sinivalkonauhaa ja tuskin olisin saanut päähäni muuten vaan pusertaa rannikko avokanootilla.

Meloin matkan tavallaan kaksijakoisesti: ensin koematka Virojoelta Helsinkiin. Silloin aika loppui kesken ja Helsingin sijaan loppupisteeksi tuli Emäsalon pohjoiskärki. Toinen legi lähti sitten Torniosta kohti Porvoota. Eka legi oli Tornio - Uusikaarlepyy, siellä piti keskeyttää ja mennä ystävän häihin Keski-Pohjanmaalle. Seuraava paussi tuli Rauman kohdalla. Ennuste lupasi kovaa vastatuulta useaksi päiväksi ja silloin hyppäsin bussiin ja tulin pariksi päiväksi töihin Näin sain mahdollisuuden meloa heinäkuun loppuun, muuten olisi pitänyt tulla perjantaiksi töihin. Raumalta tulin yhtä putkea Inkooseen, sisareni saarimökille. Sitten olikin jo työviikko edessä ja pääsin vasta seuraavana lauantaina jatkamaan matkaa. Viikonloppuna meloin Helsinkiin. Ja sitten taas viikko töissä ja koska perjantaina oli aivan upea keli, lähdin aamusta lipittelemään kohti Porvoota ja emäsaloa.

Vähän tilastoja:

Matkapäiviä tuli aloitus- ja lopetuspäivät mukaanlukien 36.

Melottuja kilometrejä kirjaantui gps:n muistiin 1 335 km, muutama pätkä jäi kirjautumatta, jotan matkan voi pyöristää 1350 kilometriin. Etukäteisarvio oli 1400.

Melonta-aikaa tuli 230 tuntia. Vain yhtenä päivänä en edennyt lainkaan, joten keskimäärin isuin kanootissa 6,5 tuntia päivässä.

Reissun keskinopeudeksi tuli 5,8 km/t

Paras päivä oli 11.7. Vaasan saaristossa 58 km keskinopeus 6 km/t sitä seurasikin reissun huonoin päivä, keskinopeus 4,9 km/t.

Gps kirjasi matkaa ylös kolmen kilometrin pätkissä, idea oli muistuttaa minua juomaan noin joka puoles tunti.
 

Hitain 3-kilomerinen oli 4,2 km/t ja nopein 3-kilometrinen 7,2 km/t, tällöin puhalsi 11-13 m/s takaa ja olin Tammisaaren saariston suojassa. Itseasiassa tuolla pätkällä tuli 6 kilsan keskinopeudeksi tuo 7,2.

Yleensä illan viimeiset kilometrit eivät olleet päivän hitaimpia. Illalla keli parani melkein aina ja se nosti nopeutta.
 

Aallokko hidasti menoa, oli sen suunta mikä tahansa. Vähiten haittaa oli sivuaallokosta.

Lähtiessä painoin n. 87 kg. 10 kiloa jäi matkalle.



Ja puhtaista vesistä: Sipoon selällä lillui sinilevän seassa tällainen kapine.
En haluaisi törmätä moiseen vesiskootterilla.
About clean waters: urban scenery east from Helsinki.


Kommentit
Habanero kirjoitti 12.8.2007 klo 01.48
Onnittelut Jaakolle hienosta suorituksesta! Me muut voimme yrittää meloa Jaakon jäljissä.
T: Harri
tzatza kirjoitti 12.8.2007 klo 12.29
Onneksi olkoon! First run in OC - Suomi tarvitsee esikuvia.

Jaakko kirjoitti 12.8.2007 klo 21.57
Kiitos. Ainakaan vielä ei kaduta, että retki tuli tehtyä. Alan jopa ymmärtää niitä, jotka ovat meloneet rannikon kahdesti. Elämys on lopulta suurempi kuin se, onko eka vai toka kerta. Nyt tietysti First run oli iso motivoija - sen myönnän.  :)
Janne Pyykkö kirjoitti 14.8.2007 klo 08.30
Minä myös onnittelen!

Torsti Kinnunen kirjoitti 15.8.2007 klo 13.56
Onnittelut myös täältä Avokanoottiyhdistyksen Itä-Savon "edustukselta" Oravista.

Urpo Piirainen kirjoitti 20.8.2007 klo 23.19
Hyvä Jaakko!
Hatunnoston ansaitset erityisesti siitä että taistelit tuulia vastaan avokanootilla. Sentään siinä on `riittävästi´ tuulipintaa eikä sen nopeuskaan ole pitkien merikajakkien luokkaa.
Tv Upi

bill mesa kirjoitti 9.6.2009 klo 02.45

I am American canoeist living in Tennessee. I enjoy your website very much.I would like to share my pictures with you...although I am a Beginner in canoeing. thank you , bill mesa

Jaakko Mäkikylä kirjoitti 9.6.2009 klo 09.31
Hi Bill, nice to hear from you. I was a long time ago an exchange student in Grand Haven Michigan, class of '68. Please e-mail me link to your pictures. jaakko.makikyla(remove this)@(remove this)meridianx.fi



1 kommentti :

  1. Heips Jaska!
    Aikas huimia retkiä... ja hienolla mielellä... Huomasin että kävit myös matkoillasi Kuorsalossakin jossa mulla mökki ja kajakki jolla teemme pieniämatkoja Tammio- Ulko-Tammio-PitkäKotka akselilla....
    Jospa satut Kuorsalon kulmille kesäpäivänä niin tervetuloa vaikka saunomaan...
    Kliffaa melomisretkiä

    Timo Koskiluoma

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Vastaan, kunhan huomaan kommentin. Jos on kiire, laita email suoraan tai vaikka Facebookin kautta mulle.