Kanootin valinta

Valinnan sietämätön keveys.


Avokanoottimelojia on hemmoteltu viime vuodet. Koskaan aikaisemmin ei Suomessa ole ollut tarjolla niin paljon kanootteja kuin nyt. Vielä 90-luvun puolenvälin aikoihin tilasin ensimmäisen kevlarkanoottini, MadRiver Destinyn, saksalaisen EU-maahantuojan kautta ja hain sen Hampurista. Osa huippukanooteista on edelleenkin tilaustuotteita, enää ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Kun on mistä valita, alkaa valitsemisen vaikeus.

Jos hyvä kanootti maksaa tonnin,
miksi siitä pitäisi maksaa kolme tonnia? Tai neljä?

Rahalla saa mukavampaa elämää. Tämä pätee myös kanootteihin. Kun meloo paljon, joutuu nostamaan kanootin vedestä vajaan ja takaisin kymmeniä tai jopa sata kertaa kaudessa. Mitä kevyempi kanootti on, sitä miellyttävämpi sitä on käsitellä maissa.
Keveys maksaa. Kymmenen kiloa pois kanootin painosta maksaa pyöreästi 1000 euroa. 35-kiloista kanoottia pitää osata käsitellä, että sitä voi yksin liikutella maissa. 25-kiloista on jo paljon helpompi käsitellä ja venähdysten riski on pieni. Alle 20 kilon kanoottia on todella helppo käsitellä. Keveydestä kannattaa maksaa, jos joutuu paljon liikuttelemaan kanoottia maissa. Mökkirantaan riittää painavampi ja halvempi kanootti – ainakin alkuun.

Aivan kuten autoissa, rahalla saa hienoja sanoja: kevlaria, hiilikuitua, saarnea, rottinkia ja säätöpenkkejä sekä hydrodynaamisia ominaisuuksia. Arvokkaammista materiaaleista syntyy kevyemmin melottavia kanootteja. Kanootin muodot veden alla ovat tehokkaammat ja veden päällä tuulipinta pienenee. Retkivarusteltu sooloinkkari painaa kaljoineen ja melojineen 100-110 kiloa.
Retkikanootin rungon paino ei merkitse paljoa, sen sijaan rungon jäykkyys merkitsee sitä enemmän. Tehot pitää saadaa kanootin liikkumiseen eikä rungon notkutteluun. Kaksikossa eron huomaa selvästi, kun melojat ovat kanootin päissä, pehmeäpohjainen kanootti pullauttaa kanootin pohjan keskeltä ylös muodostaen hidastavan kuplan kanootin pohjaan.

"Haluan nopean kanootin,
joka kulkee suoraan ja joka kääntyy helposti."


Kanootti on aina kompromissi. Suunnittelun bermudan kolmio on nopeus – aallokkokelpoisuus – ketteryys. Kun yhtä ominaisuutta venytetään, ainakin toinen kahdesta muusta ominaisuudesta kärsii. Valintaa hankaloittaa, että meloja ei ole robotti. Kun meloo, kehittyy melojana, ja aika usein kanootin ominaisuudet jäävät tässä opissa jälkeen.

Kanootti voi kulkea hallitusti jollain nopeudella, mutta tekniikan kehittyessä ja voimien kasvaessa nopeus kasvaa, mutta kanootin muodot alkavatkin haitata etenemistä. Jos kanootin piiskaa liian suureen nopeuteen, se alkaa vikuroida. Suuntavakavuus kärsii ja mahdollinen aallon aiheuttama kääntyminen muuttuu arvaamattomaksi kurvailuksi.

Mitä jäykempi kanootin runko on, sitä paremmin se tottelee melojaa. Suuntavakaa kanootti taas voi tietyissä olosuhteissa väsyttää melojansa. Tuuli ja aallot pyrkivät kääntämään kanoottia eri suuntaan kuin meloja haluaa. Meloja ei jaksa vääntää liikettä vastaan kun terävä keula tai perä ei anna kanootin kääntyä melojan haluamalla tavalla.

Voit myös hankkia kanootin sileän veden retkeilyyn, mutta sitten innostut koluamaan kapeita ja kiveriä jokia. Silloin on pantava kanootti myyntiin ja vaihdettava se paremmin vastaamaan omia taitoja ja mieluisia melontavesiä. Mitä tunnetumpi kanootin merkki on, sitä helpompi se on myydä edelleen.
Pitkillä melonnoilla nopea kanootti ei välttämättä ole edes nopea.
Kun melontaa kertyy kuormatulla kanootilla tunteja joka päivä monta päivää peräkkäin, on matkanteon kannalta nopein kanootti se, joka kukee kevyesti. Vähän märkäpintaa ja vähän tuulipintaa. ja vielä vähän normaalia pienempi lapainen mela, niin jaksaa matkata pitkäään. Soolokanootissa näillä seikoilla on suuri merkitys.

 Osta neljä kanoottia

Minulla ja aika monella hevijuuserilla tuntuu olevan neljä kanoottia. Silloin alkaa tosiharrastajalla olla väline joka lähtöön, yksi sileän veden kaksikko retkille, toinen kaksikko kivisiin retkijokiin ja yksi soolo sileään veteen ja toinen koskeen.
Kun on ryhtynyt moniavioiseksi, ei kannata rakastua liikaa omiin kanootteihin. Kun tulee parempi vastaan, niin vanha myyntiin ja uuden ihastuksen kanssa vesille. Uusi kanootti tuntuu aina parhaalta – se on uutuuden viehätystä parhaimillaan.
Jos kanootti näyttää sinun silmääsi hyvältä, osta se. Osa melonnan nautintoa on katsella omaa kanoottiaan. Tämän vuoksi minulla on kanooteissa aina puulaidat ja –penkit. Järkiperusteita on silti keksittävä, koska puolisoilla tuppaa olemaan ennakkoluuloja neljännen ihastuksen tärkeydestä.
Kanoottikauppiaita Suomessa.



North West Import, Espoo

OldTown, perinteikäs merkki, tehdas on valmistanut kanootteja OldTown –joen rannalla toista sataa vuotta. Hyvätapaisia retki- ja mökkikanootteja. Ystäväni OldTown Penobscotilla pärskäytimme Ruunaan Neitikoskesta hyvin kokemattomina ja silti pystyssä. OldTown tekee edelleen hienoja puu/kangas –kanootteja.

WeNoNah, uudempi kanoottivalmistaja. Design perustuu nimekkäisiin, maraton- ja koskimelontaa harrastaviin suunnittelijoihin. Nopeita, suuntavakaita kuitukanootteja. WeNoNah Escapadella oli pitkään inkkarikaksikon nopeusennätys 19 km pituisessa Gullö runtissa, keskinopeus karvan alle 9 km/t.
Royalex-mallistossa on muutama positiivisesti aika radikaali jokiretkikanootti. Ensimmäinen soolokanoottiini oli lasikuituinen WeNoNah Encounter, hieno sileän veden retkikanootti – parhaimmillaan kunnon kuormassa isossa vedessä.

Pakboat, koottava kanootti. Kirjaimellisesti maailmoja avartava ihastukseni, jonka kanssa olen melonut Venäjällä, Turkissa, Brasiliassa, Virossa, Latviassa ja tietysti keväisellä Jongunjoella. Herrasmiehellä pitää olla oma kanootti matkassa, ei tarvitse maailmalla tinkiä paikallisten kaunottarien hinnoista.

Bear & Water, Sipoo

MadRiver –kanootit ovat royalex-retkikanoottien aatelia. Suosittu linnustajien ja kalamiesten kanootti. MadRiverin mallistoa ei voi ohittaa mainitsematta kevlar/lasikuitu Malecitea. Malli on yli 30 vuotta vanha ja edelleen kiistämättä maailman paras soolo/kaksikkokanootti. Kolme ensimmäistä kanoottiani olivat MadRivereitä, joukossa uudelleen myyntiin tullut klassikko DuckHunter, yksi kauneimpia kanootteja katsoa ja meloa.

Welhonpesä, Klaukkala

Bell, skotlantilainen aatelissuku, jonka jälkeläiset tekevät pyöräilykypäriä, helikoptereita, viskiä ja ennen kaikkea kanootteja. Nuorten suunnittelijoiden pajasta kasvoi kuitukanoottien valmistaja. Vasta viime vuosina tuotantoon on lisätty enemmän royalex –kanootteja.
Bellin kanoottien käsiala on aika samanlainen läpi koko malliston, kun on yhtä melonut, voi jo arvat, kuinka siitä vähän poikkeava malli käyttäytyy. Bellit ovat valmiin oloisia, kevytkulkuisia ja merikelpoisia kanootteja.
Bell on suosikkimerkkini - kuusi viimeistä kanoottiani ovat kaikki olleet Bellejä. Kesällä 2007 meloin Suomen rannikon Bell Northstar –kaksikolla, joka oli muokattu retkeä varten sooloksi.

Bellin kanoottitehtaat osti amerikkalainen ORC Industries. Se on voittoa tuottamaton organisaatio, joka työllistää omistamissa yrityksissään yli 800 eri tavoin vammaista ihmistä. Kanootit eivät sitten sopineetkaan ORC:n palettiin ja tuotanto kuivui.

Bellien tuotannon tyrehdyttyä korvasi Welhonpesä malliston kanadalaisilla Swiftin kanooteilla. Swiftit ovat hyväkulkuisia kanoottteja, joissa näkyy ja tuntuu, että ne on suunniteltu Kanadan isoihin vesiin.
Swiftien ulkonäkö voi pettää. Ne näyttävät hieman kömpelöiltä, mutta meloimme Swift Winiskillä Janne Janhusen kanssa Sulkavan soudussa 64 kilometriä aikaan 7:53:17. Keskinopeus, 8,1 km/t ei ole huono.

Keväällä 2014 Bellin alkuperäinen omistaja, Ted Bell, pääsi irti kilpailukieltosopimuksesta ja käynnisti Bellien tuotannon Northstar-nimellä. Uutuudet ovat vieläkin herkullisempia huippuluokan kanootteja.
 

Welhonpesän todellinen uutuus on tänä keväänä tuotantoon päässyt suomalainen soolokanootti, Kolibri. Kanootti on Ari Holmin idea ja käsialaa. Syksyllä kokeilin protoa, ja uudelleen Vene-messuilla altaassa. Kolibri on nyt melottavuudeltaan valmis kanootti.

Täällä laajempi juttu Kolibrista in english.

Eräkettu, Siuro [Nokia]

Esquif on kanadalainen kanoottimerkki. Kanadassa on isoja jokia ja syviä erämaita. Se näkyy Esquifin suunnittelussa. Tässä yrityksessä tosimelojat tekevät kanootteja raavaille tosimelojille. Näiden kanoottien valmistuksessa ei ole oleellista hinta tai logistiset ongelmat. Oleellista on, jopa boheemiuteen saakka, tehdä kaikin puolin hyviä kanootteja, joita on helppo käsitellä ja meloa ja jotka eivät jää pahoissakaan koskissa matkan varrelle. Markkinoiden tukevinta Royalexia. Esquif Vertigo X oli minun eka kerta inkkarikoskarilla.


Nahani on pakko mainita, vaikka
Lauri Salama ei enää valmista kanootteja.


Laurin Salaman tekemä Nahani kanootti on avannut minulle ja monelle muulle aivan uuden näkökulman melonnan perinteisiin. Laurin Nahaneilla on mm. osallistuttu kuudesti Helsingissä Taiteiden Yöhön Nahani-kanoottitanssiesityksellä. 
Nahanilla meloin ensimmäisenä suomalaisena Janne Janhusen kanssa avokanootilla suomenlahden poikki kesäkuussa 2013. Nahani on perinteinen pitkien retkien hyväkulkuinen kaksikko. Jos sellainen osuu kohdallesi, osta pois.
Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

3 kommenttia :

  1. Moi. Missä hinnoissa Nahanit liikkuvat?

    -Jussi-

    VastaaPoista
  2. Moi Jussi,

    juuri oli jossain kauppapaikalla pyynti 800 euroa.
    Jos on kunnossa niin 500 -> Welhonpesällä voi vielä olla aika kolhuisia Nahaneita, jotka ovat olleet Eerikkilässä käytössä. Ovat kunnostuksen tarpeessa.

    VastaaPoista
  3. Ok. Kiitän vastauksesta. Welholla Nahaneita ei ole kuulemma enää. Täytyy jatkaa etsintöjä.

    -Jussi-
    jussi_leppanen@elisanet.fi

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Vastaan, kunhan huomaan kommentin. Jos on kiire, laita email suoraan tai vaikka Facebookin kautta mulle.