maanantai 22. elokuuta 2016

Melontaa Suomi-neidon lantiolla


"Suomi-neito on Suomen henkilöitymä. Suomi-neito on nuori kaunis nainen, jolla on usein vaaleat hiukset ja siniset silmät ja joka pukeutuu kansallispukuun. Symboli on yleistynyt 1800-luvun lopulla.[1] Alun perin Suomen symbolina käytettiin Aura-nimistä naista (Turun Aurajoen mukaan),lähde? mutta myöhemmin yleistyi Suomi-neito.

Suomi-neito voi myös tarkoittaa Suomen valtion rajoja, jotka kartalla muistuttavat naista käsivarsineen, päineen ja mekkoineen. ”Käsivarsia” oli kaksi vuosina 1921–1944, jolloin Petsamo kuului Suomeen.[2] Nykyään on jäljellä vain läntinen käsivarsi, joka tunnetaan Käsivarren Lappina.

Monien valtioiden suojelijana ja tunnuksena on käytetty naishahmoa jo antiikin ajoista alkaen. Suomi-neito jäljitteleekin klassisia vartalon muotoja lisättynä Suomeen liityvillä vaaleilla hiuksilla ja kansallispuvulla."

Tehtyäni retken ihan Suomen rajan tuntumassa Koitajoella, sain ajatuksen meloa veisistöjä, jotka leikkaavat suomen leveimmän kohdan meridiaanin (63 astetta pohjoista leveyttä). Lantion mantere-osuuden pituus on noin 529 kilometriä.



Vesistöt tällä alueella virtaavat luode-kaakko -suuntaisina. melonkin tämän suuntaisia pätkiä niin, että edellisen melonnan loppupiste on samalla itä-länsi -suuntaisella linjalla vaikka pohjois-eteläsuunta on eri.

Tarkoitus ei ole meloa näitä osuuksia edes missään tietyssä järjestyksessä, vaan meloon niitä, kun sopiva hetki  osuu kohdalle.

Nyt ensimmäinen osuus on pääosin Savossa Kallavedellä. 
Aloitus: Maaninkajärven luoteisnurkka, Tuovinlahti
63°13'45.08"P  27° 6'46.90"I

Lopetus: Juojärven kaakkoisnurkka pohjois-Karjalan puolella.
62°31'45.17"P  29° 2'45.68"I

Lantion leikkauspiste on Kuopion pohjoispuolella Pöljänsalmen eteläpäässä kohdassa
 63° 0'1.84"P  27°26'52.58"I

Nyt pakkaamaan!

Hevossaaren hamppari

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Lähde mukaan Vöhandumaratoniin!
Kartan alla reittiselostus.

 

Jos alkoi kiinnostaa, niin täällä voit ilmoitautua:
http://www.vohandumaraton.ee/


Nyt näyttää, että kevät tulee etuajassa, joten jäitä tuskin on ja vettäkin voi olla kohtuudella. Melonta jakautuu viiteen osuuteen, joiden välissä on ohitus maitse.

Toissavuonna eräs meistä sai paikallisesta ruuasta myrkytyksen ja kisa meni ripuloinniksi, ja muutama työpäiväkin. Harmillinen takaisku. Opin sen, että ennen melontaa syön omia eväitä. Viimeksi minulla oli tuhti annos karjalanpaistia. Vesillä juomapullon lisäksi minulla on termospullossa lämmikkeeksi laihaa lihalientä.

Vöru  - Paidra 31 km

Lähtöön ajoissa, 6:45 viimeistään vesille. Lähdön jälkeen kierretään Vöru-järvi 5 kilometrin lenkkinä myötäpäivään. Porukka muodostuu jonoksi, joka mahtuu paremmin joelle.

Lähde eturivistä, niin, ettei ympärilläsi ole silmämääräisesti yhtä nopeita kilpakumppaneita. Jos on, niin silloin tulee helposti turhia kiihdytyksiä heti alkuun. Lähtö kannattaa ottaa rauhallisesti, mutta silti vauhdilla. Kolareita voi tulla, kannattaa vaan olla valppaana ja hermostumatta.

Melon tavallisesti järven keskustan puolella reittiä. Kääntöpoijujen kohdalla valitsen linjan läheltä poijua. Aloita kääntyminen ennen poijua, niin pääset nopeammin jatkamaan matkaa sisäkurvan puolelta.

Kun järvi olet kiertänyt järven, nautiskele kannustuksista, kun alitat sillan joelle. Sillan jälkeen joki on matala, melo keskellä. Kun joki oikeasti alkaa, melo virran mukana. Kaarteissa vedä rauhassa ulkoreunaa ja ota hyöty virran liikkeestä.

10-15 kilometrin kohdalla olet aika hyvin asettunut jonossa omalle paikallesi. Nopeammat melojat ovat menneet menojaan. Joitain hitaimpia pääset tässä jo ohittelemaan. Ohituksissa ei kannata riuhtoa turhia. Peesaa hetki ohitettavan takana ja sitten sopivassa kohdassa ohi. Ohitettavat kiristävät harvemmin vauhtia, voivat jopa väistää.

Paidra – Leevi 10 km

Rantaudu Paidraan joen vasemmalle rannalle. Vedä vauhdilla kanootti ylös pois muiden tulijoiden tieltä. Saman tien voit kantaa kanootin joen törmälle sopivan laskupaikan kohdalle. Ihan ekoista paikoista ei kannata yrittää, niissä on ruuhkaa ja ne on poljettu pehmeiksi ja liukkaiksi. Kantomatka on n. 50 metriä. Kanootissa on hyvä olla peränaru, jolla voi jarrutella, kun lasket kanoottia penkkaa alas.

Rannassa virtaa, se pitää ottaa huomioon, mutta hankala se ei ole. Joki jatkuu rauhallisesti virtaavana metsäisenä jaksona Leeviin.

Leevi – Leevaku 35 km

Leevissä on voimalaitos ja autotie menee joen yli. Rantaudu taas vasemmalle. Ranta on nurmikenttä. Taas vauhdilla sivuun ja jos sinulla on kantoapua, niin saman tien kanootista kiinni ja rauhallisesti rinnettä ylös. Sääntöjen mukaan melojan on oltava yksi kantajista.

Mäen päällä on soppatykki, jossa yleensä on kohtalainen jono. En ole pysähtynyt soppajonoon. Kannan kanoottini lähelle seuraavaa laskupaikkaa ja syön siinä omia eväitä. Kannattaa huokaista ihan rauhassa ja käydä pissalla. Edessä on retken pisin osuus. Kantomatka n. 250 metriä.

Alkumatkasta on pieniä koskia ja muistaakseni joku vanha rikkinäinen pato. Laskukohdat on nuolilapuilla merkitty hyvin. Matkan varrella on yksi reipas myllypato, jonka laskukohta näkyy kaukaa. Patoköngäs on mennyt minuilta joka kerta ongelmitta. Könkään alla virta tekee jyrkän mutkan oikealle. Hetken näyttää, että ajat päin vastapäistä laituria, mutta virta kyllä kääntää.  Jos kanoottiin on tullut vettä, niin oikealle rannalle voit mennä tyhjentämään.

Joki jatkaa alkuun virtaavana, mutta levenee pikkuhiljaa ja alkaa mutkitella. Tälle osuudelle pääsee tuuli joko jarruttamaan tai työntämään. Kaarteissa virta antaa vauhtia, jos ajat sopivasti sisäkaarteen puolelle. Välillä mutkat on aika tiukkoja ja suuntavakaalla kanootilla vauhti hidastuu. Jos vesi on korkealla, tällä osuudella voit yrittää oikoa, kunhan muistat, että sääntöjen mukaan et saa vetää kanoottia maitse.

L
eevakuun tullessa joki muistuttaa seisovaa, kapeaa järveä. Rantautuminen perille ihan vasemmalle, kantomatka n. 80 metriä, tai vähän aikaisemmin padon keskikohdalla olevalle särkälle, kantomatka vajaat 150 metriä. Täällä kannattaa ottaa keittoa ja vähän lämmitellä teltassa, jos on vilu. Lähtö vesille on helppo.

Leevaku – Räpina 15 km

Joki on sileä ja ainakin alkuun virta auttaa. Nulgan sillan jälkeen joki levenee ja hidastuu. Kannattaa pysyä virran oikealla reunalla. Viimeisen niemen jälkeen alkaa kuulua diskon jytke.

Rantautuminen voimalaitospadon keskellä olevalle saarekkeelle Ranta on kivipenkere, tavallisesti joku rannasta tulee auttamaan. Kantomatka vajaat 100 metriä. Alaosan molemmat rannat ovat kivilouhikkoa, kannattaa vähän katsella, mistä pääsee hyvin vesille. Virta on kohtalainen.

Räpina – Vööpsu 9 km

Joki virtaa muutaman kilometrin asuttua seutua ja virta auttaa. Jos on pimeää, tässä vaiheessa kannattaa kaivaa otsalamppu. Mieti valo niin, että se ei vie sinulta pimeänäkökykyä. Otsa ei ole paras mahdollinen paikka. Kun virta levenee, on pimeässä suunnistaminen hankalaa.

Yhdessä kohtaa joki haarautuu, pysy vasemmalla. Maali on Vööpsun sillan alla. Saat mitalin kaulaasi saman tien. teltoissa on ruokaa ja saunakin oli viime vuonna lämmin.

Maalialueen kenttä voi olla mutainen ja luikas. Jos olet tuonut auton tänne etukäteen, niin toivottavatsi olet pysäköinyt sen lähelle ulosmenoteitä.

Vöhandulla fiilis on uskomaton. Kaikilla on hirvee tsemppi ja kannustus. Pidä itsesi lämpöisenä ja tankkaa riittävästi. Ensimmäisellä kerralla tavoitteeksi riittää päästä perille.


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Vene-messut voisi olla ilmainen tapahtuma

Kolusin Vene messut neljään kertaan läpi. Joka kerralla löysin uutta. Minun oli helppo tulla uudelleen ja uudelleen, koska Bloggaripassilla en maksanut sisään, kävin tutustumassa messuihin useamman kerran. Joka käynnillä löysin jotain uutta melontaan ja retkeilyyn liittyvää veneilyä. Näitä kohtaamisia olen koittanut jakaa blogissani ja Facessa.

Tänään messujen viimeisenä päivänä jututin pieniä näytteilleasettajia, mitä he saivat messuilta? Näytteilleasettajat maksavat messuosallistumisestaan vielä enemmän kuin vierailijat, saivatko he rahoilleen vastinetta?

Vaikka messuilla kävi hieman enemmän vierailijoita kuin viimevuonna, moni pieni näytteilleasettaja oli pettynyt. Kauppa ei käynyt ja viikolla oli hiljaista.

Mitä Messut voisi tehdä paremmin?

Ensiksi voisivat ottaa mallia savolaisista. Kuopiossa Kallaves-näyttely oli viimevuonna kävijöille ilmainen. Vierailijoita oli ennätysmäärä ja messujärjestäjä tienasi menetetyt lippurahat melkein pullakahvikaupan lisääntyneillä tuotoilla.

Ideoimme, että osaston messuilta varanneet saisivat nivaskan vapaalippuja, joita voisi jakaa omista tuotteista kiinnostuneille. Vapaalippu on tehokkaampi houkutin kuin ilmaisuus. Ja vielä, lipulla voisi tulla messuille useamman kerran.

Toisekseen Lippujen hinnat voisivat vaihdella. Viikolla voisi päästä halvemmalla kuin viikonloppuna. Nyt oli arkisin ollut todella hiljaista. Hyvä uudistus oli, että messut on auki iltakahdeksaan.

Ja kolmanneksi. Messut voisivat kehittää nettipalvelua niin, että kiinnostuneet ja esittelijät kohtaisivat vieläkin paremmin. Jo nyt voi tehdä netissä hakuja ja omia listoja, mutta palvelu on sekä hidas että kömpelö.

Kävijän pitäisi voida tehdä reittisuunnitelma vielä messuille tultuaan. Hienoa olisi saada reittikartta omasta suunnitelmasta vaikka sähköisesti omaan kännykkään. Ja vielä niin, että ohjelma järjestäisi kiinnostuksen kohteen kävelyjärjestykseen. Tähän listaan voisi Messut vielä panna mukaan muutaman vinkin kahvilasta tai tuopittelun paikasta. Tämä edellyttää nykyistä paremmin merkittyjä osastoja. Nykymerkinnät - niitä sai välillä todella hakea.

Vene-messut on hieno tapahtuma. Se oli ammattimaisesti järjestetty. Messujen henkilökunta jaksaa ohjata hyväntuulisesti ihmisiä messuilla. Vahtimestarit ovat perinteisistikin olleet tämän porukan huippu. Tältä osin Messut ansaitsevat täyden kympin.

Siinä meni terveiset Messuille. Mitä näin viimehetkellä?

Tapasin Arto Kulmalan, joka seikkaili Seppo Murajan kanssa kuvassa näkyvällä Psykopaatti-Marinolla Atlantin yli.
47 vuorokautta kestänyt ylitys oli edelleen Arton mielestä vain onnekas seikkailu, ei siellä oltu henkensä kaupalla.
Jopa silloin, kun myrskyaalto kaatoi veneen, oli veneen kipparilla, Sepolla homma hanskassa. Hän tiesi, miten heidän pitää toimia, että matka jatkuu. Olin viikonloppuna ehtinyt lukea Sepon reissusta kirjoittaman kirjan. Olen itse purjehtinut Atlantin yli pari kertaa ja tietysti vertasin omia kokemuksiani poikien retkeen.
Löysin kirjasta viisauden, jonka vielä varmistin Artolta, että olemme asiasta samaa mieltä:

"vastaavanlaisilla venhosilla suurille vesille lähteneet eivät kaikki palaa, ja omasta mielestäni syy ei suinkaan ole juomaveden ja ruuan loppuminen tms, vaan vaarallisimpana tekijänä pidän turtumista sekä tylsistymistä, joiden ansiosta itsesäilytysvaisto saattaa häipyä miltei kokonaan. Mekin esimerkiksi koimme sen melko voimakkaana, ja jo muutaman merelläoleskelupäivän jälkeen häipyi kuolemanpelko miltei kokonaan ja teimme paljon sellaisia ratkaisuja, joita emme millään olisi uskaltaneet tehdä normaalissa olosuhteissa."

Juuri noin, retkillä pitää koko ajan tietää, mitä tekee.

Kaimani Jaakko Soivio, seikkailu-urheilija, antoi minulle vinkin maratonmelontaan. Kisoissa pitää olla CE-hyväksytty melontaliivi. Tässä on kru:n uutuus. Vyölle kiinnitettävä pussukka, jossa on paukkuliivit. Kun joutuu veteen, kiskaisee liivin vyötäröltä esiin, pujottaa sen helposti päälle ja suh -laukaisee hiilihappopatruunalla 150 N nostetta.
Pussukka oli tarjolla John Nurminen Marinen osastolla. Tätä tuotetta pitää tutkailla ja kokeilla tarkemmin.

Netistä löytyy vähän lisää tietoa ihmevehkeestä.
http://www.krulifejackets.com.au/kru-navy-bum-bag-life-jacket.html
Näin messuttiin tällä kertaa, minä ja 77 000 muuta kävijää.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.



perjantai 19. helmikuuta 2016

Vai ei ole meloja messuilla?

Joku lukijani toivoi meloja kaupan Vene-messuille.

No, onhan niitä.
Nyt vaan viikonloppuna kauppoja tekemään.

Welhonpesän osastolta löytyi iso valikoima meloja, tässä muutama kaunokainen.Eskimomelaa perinteellä ja ilman. Hieno on toi valkoinen hi-tech.
North West Importin Klaus Vanamo levitti tämmöisen viuhkan esille.
Varsinkin tuo kevyt kevlar-hiilikuitu-hybridi tuntui namulta. (Toinen oikealta)
Löytyi Bear-Wateriltakin valikoimaa. Kiinnostava oli tuo musta suomalainen kuitu-eskimomela.
Tekijä oli kuulemma sitä mieltä, että tällainen sen olla pitää. Kannattaa käydä hiplaamassa.
NorthWestillä oli vielä uutuus kiillotusaineita lasikuitupinnoille.
Merikarhuosastolla luennoi juuri maailmanympäryspurjehdukselta palannut Hevossaaren Hamppareiden naapuriseuran Koivusaaren pursiseuran grand old man Esa Kalervo. Onhan meritarinat aina viehkoja kuunnella.
Kaisli Syrjänen oli taas messuilla kaverin kanssa kavereita houkuttelemassa kaveritoimintaan.
Täältä lisää. http://www.mieskaverit.fi/mieskaverit/

Nähin haksahdan joka vuosi. Syntisen ihania italialaisia miehisiä juustoja.
Oli pakko ostaa jaas kunnon järkäle kolesterolia. Vaarallista mutta niin hyvää, suosittelen.
Messut on vielä auki lauantain ja sunnuntain. Hopi-kipin-kapin.


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Avovettä näkyvissä Vene-messuilla



Laitoin Vene-messujen näytteilleasettajalistaan haun sanalla melonta ja tällainen messureissu siitä syntyi.

Tietysti ajaudun ensin veden ääreen. Hallissa 1 on reilun kokoinen allas.
Altaassa ei ole tänä vuonna melontaa.
Sup - väriä melontaan, kirjaimellisesti. Osaston takaseinällä oli mielenkiintoisen näköisiä liivejä.
Nää kelluttaa vähän, mutta ovat iskujen vaimentamiseen jossain kolhivassa vesilajissa.
Osasto UA15 - vesiurheilu.fi

Klaus Vanamo oli taas kiillottanut North West Importin kaluston hienoon kuntoon.
Silmiin osui uusi Ortliebin ensiapulaukku. Nerokkuus on sisällä oleva kankainen pussinauha,
jossa tarvikkeet on. Sen saa puketista ulos ja levitettyä niin, että kaikki löytyy heti.
northwestimport.fi Osasto UAK1
Bear Water pitkästä aikaa mukana.
Ilkka Lariola, Natura Viva, oli Bearin kainalossa. Kursseja tuppaa ja uusi tukikohta Vuosaareen valmistuu. Hyvä meininki. bearwater.fi  naturaviva.fi Osasto UAK2


Onnelan kirjakaupasta en löytänyt melontakirjoja. Ankarat avotunturit on hyvä perusteos kenlle tahansa retkien haikailijolle ja tekijöille. Nuorten veljesten pyörittämä hauska osasto.
salpakirja.net Osasto 3a29
Saimaalle pääsee vuokraveneillä kanooteista ylöspäin. Valikoimaa riittää näillä vuokraajilla.
saimaacharter.com Osasto 3e37
Ursuit, isoisän silmiin osui tietysti toi pieni kuivapuku.
Joo, oma kuivakalusto on nyt kunnossa. On väliä ja päällikuivaa.
Ursuit  Osasto 4f31
KalaKalle, kahdella kympillä pussillinen namisäilykkeitä.
Tämä osasto ei kuulunut messusuunnitelmaan, mutta maistiaiset hurmasivat. Ovat hurmanneet aiemminkin
kalakalle.com  Osasto 5g29
Hokan väri-ilottelua. Lapsille ostetaan, mutta on ne hyvät liivit aikuisillekin.
hokka.info  Osasto 5h25
Welhonpesän tilaihme. Ovat nyt rullaportaiden päässä yläkerran hallissa Welhoa meininkiä. Koskariuutuus, joka varmasti kiinnostaa.Koskarin pohjan kantit. Varmaan nappaa hyvin akanvirtaan. Nam.
Lisäksi siivon näköinen perusinkkari todelliseen messuhintaan. welhonpesa.fi Osasto 4a41

Hukkumisen esto kirjallisuutta oli tarjolla viranomaisten osastolla.
Oikein mietin, että olisiko jotain kysyttävää viranomaisilta. Ei tullu mitään mieleen, mutta siellä ne on ja odottaa sua.
Osasto UA25
Puuveneitä pitää aina käydä tervehtimässä. Jos ei muun, niin tervan tuoksun vuoksi.
Tää kelpais jo mullekin. puuveneveistajat.fi Osasto 7a21
Messujen nettisivuilta saa haettua oman mieltymyksen mukaisen kierroksen. Linkki minun edelliseen postaukseen aiheesta. Nämä osastot löytyivät haulla melonta. Ja tietysti, kun kävelee seuraavaa osastoa kohti, tulee matkalla vilkuiltua muutakin messutarjontaa. Tää lenkki vei minulta syrjähyppyineen kaksi tuntia.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.


torstai 11. helmikuuta 2016

Vene 2016 -messut

Venemessujen nettipalvelussa oli uusi hauska palikka, jolla voit valita sinulle mielenkiintoisia osastoja ja tehdä messukäynnillesi suunnitelman. Systeemi ymmärtää myös hakusanoja. Ensin tietysti koukin kaikki ne osastot, jotka olivat ilmoittaneet aiheekseen melonta. Sitten selasin joitain lisää. Mutta esmerkiksi venepoliisia en saanut tälle listalle, koska jostain syystä heillä ei ollut linkkiä.

Joka tapauksessa aina voi vähän leikkiä, tee näin:
  • etsi kiinnostava näytteilleasettaja
  • klikkaa näyteilleasettajan tiedoissa kohtaan Lisää omaan suunnitelmaan
  • aukeaa uusi pieni ikkuna, odota, odota, odota
  • lopulta sinne ilmestyy valitsemasi osasto ja osaston numerot
  • voit lisätä kommentteja ja ohjelmia ikkunaan




Siihen palvelun äly loppuu. Et saa listaa talteen, vaihtoehtona on sen tulostaminen.

Äh, tulostaminen ei onnistunut, tuli virheilmoitus.


Osastot jäävät listaan siihen järjestykseen, jossa olet ne valinnut.

Tämä on vain sekainen lista.









 Mutta listaa voi itse jalostaa:

Kopioin hiirellä kaapaisemalla tekstit talteen leikepöydälle ja sijoitin ne Exeliin.
Exelissä sain aakkostettua listani osastojen numeroiden mukaiseen järjestykseen.










Osastoaakkostettu lista on jonkinmoisessa kävelyjärjestyksessä.

Tämän listan voin jo ottaa pdf-tiedostona mukaan iPadiin ja yritysten linkit toimii.














Ja löytyi vielä yksi toimimaton linkki:


Linkki, josta näkisi, missä näytteilleasettajan osasto on, ei toimi.



   Off-Road -melonnan äänenkannattaja.  



maanantai 11. tammikuuta 2016

Nakukanoottikuvan synty


Nakukanoottikuvan synty.

Joku kirjoitti sfnet.melonta -keskustelupalstalle, että Meloja -lehti on suuntautunut pelkästään kajakkeihin. Salaliitto! En uskonut salaliittoon, vaan tuli mieleeni, että kukaan ei vaan ole kirjoittanut inkkarijuttuja Melojaan.
Pitkät lehtijutut ovat suuritöisiä, mutta kysyin Melojan päätoimittajalta, Ilkka Pitkäseltä, että kelpaisiko pieni kanoottikuva ja kuvateksti. Kelpasihan se. Nakukanootti syntyi.
Tein Nakukanootteja tasan 50 kappaletta runsaan kymmenen vuoden aikana. Se oli sopiva hetki lopettaa. Moni kuvista on edelleen ajankohtainen tai ainakin kuvaa omaa aikaansa, niin ajattelin julkaista näitä uudelleen tänne blogiin.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Mieluummin kuivat vaatteet päällä kuin repussa.



Olen kuivapukujen äänenkannattaja, oli harrastus vesillä mikä tahansa.
Tämän molskahduksen jälkeen jopa pääni oli kuiva.
Pukuun kuuluva erillinen neopren-huppu toimi hyvin.
Kuva: Timo Ripatti, www.leuku.fi
Henryn kanootti juuttuu puroon poikittain. Palaan rantaan mennäkseni auttamaan. Astun kanootista lumiselle mättäälle. Kun ponnistan itseni pois kanootista, mätäs pettää ja vajoan nivusia myöten soistuneeseen rantaan. Hämmästyn, kun en kastunutkaan. Minulla on ensimmäistä kertaa Ursuitin välikuivapuku päällä.

Kanoottiliike Welhonpesä myi minulle ensimmäisen välikuivapukuni. ”Viranomaiset käyttää näitä, kun ne ajaa moottorikelkalla soilla kelirikkoaikaan. Jos kelkkamies sattuu plutaamaan, tarkenee välikuivapuvun ansiosta palata kotiin. Eikä ajaessa tule hiki, kun voi säätää vaatetusta puvun päälle.” Sanoo Welhonpesän Juhani Holmi

No, siinä sen kuulin. Vaatetusta voi säätää kelin mukaan, eikä minun tarvitse riisua välikuivapukua sen vuoksi. Ja jos plutaa, pysyy kroppa ja alimmat vaatteet kuivana.
Varusteet, kun jokiveden lämpötila on vajaat kymmenen astetta ja ilma kuutisentoista astetta.
Snakeriver, Yukon.


Kuivapuku vähentää
retkivaatteiden tarvetta.

Koska puku pitää minut kuivana, en tarvitse varavaatteita kastumisen vuoksi. Pitkilläkin retkillä minulla on vain kaksi vaatekertaa. Toinen vaatekerta on melontaan ja toinen leiriin. Villa on tähän käyttöön hyvä. Kun alusvaatteita tuulettaa yön yli, voi ne taas aamulla vetäistä päälle. Heh, joo, tietysti alimpana on alushousut, joita vaihdan ja pesen tarpeen mukaan.
Melonnan ohjaajille ja kouluttajille kuivapuku taitaa jo olla itsestäänselvyys. Kun vedän ryhmää, tiedän, että kuivapuvun ansiosta toimintakykyni säilyy pitkään, jos ryhmässä menee jotain pieleen. Silti välikuivapuku on samanlainen turvaväline kuin melontaliivit. Molemmat varusteet puen aina päälle, mutta ne tulevat tarpeeseen hyvin harvoin. Olen niin tottunut välikuivapukuun, että joskus, kun lähden vesille ilman pukua, on epävarma olo. Jotain puuttuu.

Välikuivapuku opetti minut
pukeutumaan melontakelin mukaan

Kuivapuvun kanssa ei pidä seistä
soralla. Hiekkaa ei saa päästää
hiertämään pukua jalan alta.
Lähdössä melomaan
Suomenlahden poikki Tallinnaan,
varmaan olin vähän hermona.

Pari kertaa minulle on käynyt niin, että olen aamulla kylmissäni pukenut kuivapuvun alle liikaa vaatteita. Meloessa tuli kuuma ja alusvaatteet kastuivat hiestä läpimäräksi. Kun reitti kääntyi vastatuuleen, tuli kylmä. Oli pakko mennä rantaan ja vaihtaa kuivat vaatteet kuivapuvun alle. Opin aika nopeasti pukeutumaan oikein. Kuivapuvun alle sen verran vaatetta, että ei tule vilu, jos joutuu veteen. Tavallisesti käytän merinovillaisia pitkiä kalsareita ja pitkähihaista aluspaitaa. Puvun päälle puen ilman lämpötilan ja melonnan raskauden mukaisen vaatetuksen, jota voin tarpeen tullen säätää.

Merivesi on aina sen verran viileää, että kuivapuvusta on tullut minulle vakiovaate aina melonessa paitsi ehkä ihan keskikesällä. Kesällä melon vain kevyet kuorivaatteet välipuvun suojana, joskus en peitä yläosaa mitenkään. Melon 500-1000 kilometriä vuodessa, Ursuitin välikuivapuku kestää minulla noin viisi vuotta. Kun puku alkaa vuotaa tai tulee muita kulumia, lähetän puvun Ursuitille huoltoon. Huollon jälkeen puku on kuin uusi.

Kuivapuvusta kannattaa pitää huolta. Huuhtelen sen makealla vedellä, varsinkin jos olen kastellut sen merivedessä. Mansetteihin laitan talkkia ja vetoketjuihin silikonia. Säilytän puvun henkarissa vetoketjut suljettuna.

Koulutustilanteissa oppilailla ei välttämättä ole kuivapukuja, mutta heillä on vaihtovaatteet.
Kouluttaja puuhaa koko päivän samoissa kamppeissa.


Kuivapuku on minulle välttämätön
työkalu melonnan koulutuksissa


Syyskuussa Cherbourgissa oli vielä lämmin,
ja todella huomasin, kuinka kevytkin tuuli viilensi pukua.
Osallistuin syksyllä Euro Paddle Pass –tapaamiseen Ranskassa. Omalla kohdallani ohjelmassa oli EPP 3 Avokanootti kokeeseen tutustuminen ja kokeen osioiden kokeilu yhdessä muiden ohjaajien kanssa. Kolmonen tehdään virtaavassa vedessä ja se sisältää erilaisia pelastustekniikoita, joten veteen joutuu useammankin kerran.
Tingin Ursuitilta ja Welhonpesältä Ursuitin uutuuden Gemino Venturen. Puku on kaksiosainen, aktiiviseen vesillä liikkumiseen suunniteltu kuivapuku, jota pidetään kaiken muun vaatetuksen päällä. Geminon ylä- ja alaosat yhdistetään vyötärön ympäri kulkevalla vetoketjulla. Koska puku on kasiosainen, on materiaalit voitu valita vapaammin. Housut ovat tukevat ja mm. polvista ja takamuksesta vahvistettu. Yläosa on taas kevyt, anorakkimainen ja hyvin hengittävä.

Välikuivapuvun jälkeen täysi kuivapuku tuntuu tavallaan vieläkin yksinkertaisemmalta asulta.
Silti taitaa käydä niin, että retkillä ne ovat molemmat matkassa.


Kuivapuku on minulle uusi tuttavuus
välikuivapuvun
sijaan


Kuivapuku toimi EPP-melonnoissa loistavasti. Se päällä oli helppo puljata ja kahlata vedessä. Kun tulin takaisin kanoottiin, ei ollut samaa märkien vaatteiden tunnetta kuin välikuivapuvun kanssa. Kuivapuku päällimmäisenä on märkään puuhaan aito työkalu, enemmän kuin turvaväline.

Olen nyt kokeillut kuivapukua pitkin syksyä ja alkutalvea. Aloitin vuoden 2016 melontakauden seitsemän asteen pakkasessa ja kohtalaisessa pohjoistuulessa. Olin pukenut Geminon alle reilusti vaatetta, silti jaksoin hyvin meloa. Ei tullut hiki, vaan oli aika normi olo.

Kuva otettiin kameralla, joka valottaa kahdeksan
ruutua sekunnissa. Kaaduin laiturilta selkä edellä
noin senttiseen jäähän. Kypärä oli tarpeen.
Kiitos kuvasta valokuvaaja Timo Ripatille,
www.leuku.fi
Kokeilin pukua myös pamauttamalla jäästä läpi. Kokeessa minulla ei ollut melontaliivejä, pelkkä puku, neopreeni päähine, kypärä ja Geminon huppu vielä päällimmäisenä. Vaikka jää oli ohutta, niin kypärä oli tarpeen. En ollut juurikaan päästänyt puvusta liikoja ilmoja pois, joten se kellutti ihan kohtuudella ja pääsin helposti uimalla nousemaan takaisin jäälle ja laiturille.

Kuivapuku on melko hintava investointi, silti se on ehdottomasti hintansa väärti. Kun lähden vesille puku palkitsee joka kerta mielenrauhana. Retkimelonnan turvaksi avokanoottimelojalle riittää välikuivapuku. Melontaurani alussa minulla oli erikseen kuivasäkki, jossa oli pukeutumisjärjestyksessä koko vaihtovaatekerta. Kun avasin säkin, ensimmäisenä oli tietysti froteepyyhe. Silti pidän kuivat vaatteet mieluummin päälläni kuin repussa.

Kuivapuvun pelastavat ominaisuudet
on kokeiltu avannossa kovalla pakkasella


Olen testannut erilaisia Ursuitin kuivapukuja Tuusulanjärvellä avannossa.
Pakkasta oli -20 astetta. Parhaimmillaan tarkenimme puljata vedessä tunnin.
Mukana oli muutama retkiluistelija, jotka puvun ansiosta pystyivät
harjoittelemaan jäälle kiipeämistä useampaan kertaan. Lopulta he tulivat jäälle
kuin hylkeet ikään. Leike Keski-Uusimaa -lehdestä.
En voi sanoa olevani turvavälinefriikki. Mutta jos on olemassa väline, joka tekee minusta turvallisemman vesillä liikkujan, hankin sen varmasti. Sekä kuivapuku että välikuivapuku ovat helppo pukea päälle ja mukavat käyttää.
Ursuit-poseeraus Tallinnan Kalmasaunan vilvoitusaltaassa. Teimme suomalaisen melonnan historiaa: ensimmäinen kerta, kun avokanootilla on melottu Suomenlahden poikki. Saunan vahtimestari kurkisti oovesta, kun poseerasimme kuvaan. Hänen ilmeensä oli paljon kertova, hän luuli jo kaiken nähneensä.
Janne Janhunen (iso mies) ja Jaakko Mäkikylä.

Suosittelen vilpittömästi, olit sitten
meloja, kalastaja, pilkkijä tai retkiluistelija,
hanki itsellesi kuivapuku.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.