torstai 11. toukokuuta 2017

Liebster Award vastaukset

Kiitos Tervastulilla blogi Liebster Awardista! 

Aika kovasti Off Road Paddler sai kehuja:
"Off-Road-Paddler
Ehkä Suomen kovin avokanoottimeloja. Jaakko Mäkikylä on melonut avokanootilla Suomen rannikon päästä päähän, käynyt melomassa Kanadan suurissa erämaissa ja melonut neljä kertaa vaativan 100km mittaisen Vöhandu maratonin Virossa. Näiden lisäksi hänellä on valtava tietotaito erilaisista kanooteista, meloista ja melontatekniikoista."

Kun kysytään, vastaan.

Miten päädyit aloittamaan blogin tekemisen?

Ensin kirjoitin lokikirjaan. Olen alkujaan purjehtija. Merenkulkija pitää aluksen tapahtumista lokikirjaa. Kirjaukset tehdään vedenpitävästi lyijykynällä ja kun alus uppoaa, otetaan lokikirja kainaloon ja pelastaudutaan. Kun ja jos joudutaan käräjille, niin lokikirja on se, joka todistaa. Se on kirjallinen musta laatikko. Purjeveneessä totuin kirjaamaan ylös tekemisiäni. Lokikirja on myös kontrolli, jos tekee mieli lipsua kirjauksesta, tietää, että nyt alkaa nukuttamaan ja pitää herättää kaveri vahtiin. Yksin purjehtiessa kirjaaminen toimii samalla tavalla elämän ja olemisen ryhdistäjänä. Kirjasin lokiin perustiedot säästä ja etenemisestä parhaimmillaan puolen tunnin välein.
Sitten kirjoitin kirjan. Osallistuin 1986 purjehduskilpailuun kahden hengen miehistöllä Atlantin yli, Carlsberg Twohanded TransAtlantic Race. Silloin oli tapana, että tällaisesta urotyöstä tehdään kirja, jota sponsorit voivat jakaa tutuille, että tämmöisessä oltiin mukana. Kirjan voi löytää kirjastosta tai divarista, Loki ISBN 951-99806-6-0.

Sitten kirjoitin Vene-lehteen. Olin joutunut yksikseni Englannin kanaalissa aivan saatanalliseen kylmän rintaman ukkoseen. Päästyäni Suomeen ehdotin silloiselle Vene-lehden päätoimittajalle, Matti Murrolle, että voisin kirjoittaa jutun otsikolla Ukkonen ei yllätä. Ja kirjoitin. Tuli siinä sivussa opiskeltua ukkosista. Eikä ole ukkonen sen koommin yllättänyt.

Sitten tuli netti. Olin aktiivinen sfnet.melonta ja sfnet.purjehdus –kirjoittelija. Suunsoittaja ja sanomisen tarve synnytti minussa bloggaajan. Off Road Paddler ei ollut eka blogi, mutta eka, joka on jäänyt eloon. Ensimmäinen juttu Off Road Paddleriin on analyysi selviytymisestä. http://off-road-paddler.blogspot.fi/2013/04/ala-joudu-vaikeuksiin.html
Olen bloggaajana Veneilytoimittajat ry:n jäsen.

 

 


Kerro jokin sellainen asia,
jonka olet kokenut ja katsot, että ilman
blogia se ei olisi tapahtunut?


Onko olemassa jokin kokemus/asia, jonka haluaisit vielä kokea?

Once in a lifetime –juttuja on osunut kohdalleni niin monta, että välillä hävettää. Minua ohjaa ajatus. Tulee joku juttu mieleen ja en saa sitä pois, ennen kuin se on tehty. Tällä hetkellä mielessä hautuu kaksi melontaa: Kuolassa melonta Pohjoiselle jäämerelle ja Latviassa Gauja XXL –melonta.
Rannikon melonnan alussa minulta karkasi kanootti.
Blogijuttu täällä.




Sellainen kokemus, jonka voisit jakaa blogissasi?

Epäonnistumiset, kääntyminen takaisin kesken retken ja läheltä piti –tilanteet.
Näistä pitää kertoa ja jakaa.

 

 

 

 

 

Mikä vuodenaika on sinulle antoisin ja mistä syystä?

Syksy. Ruoka säilyy pitkään. Päivät ovat lyhyitä ja tunnelmallinen ilta nuotiolla on pitkä ja aurinko ei herätä aamulla liian aikaisin.

Kommentti, joka on jäänyt mieleesi?

”Osittain tämän jutun innoittamana käytiin melomassa Koitajoki heinäkuussa 2016”

Paras/mieluisin paikka Suomessa?

Koti / Rööperi

Melonta Vaikkojoelle loppui heti alkuun, kun järvi, jonka
keskellä oli leirimme, jäätyi. Pääsimme railoa pitkin
rantaan ja vedimme kanootit lumista kanervikkoa
tien varteen. Sitten ystäväni hölkkäsi hakemaan
auton. Se oli kymmenen kilometrin päässä.
Syksyn ja talven kynnys on kiehtonut siitä lähtien.

 

 

Kerro/laita jokin yksittäinen hetki/kuva, joka on jäänyt mieleesi ja kerro syy miksi?


 

 

 






Ikävin/vaikein asia blogin kirjoittamisessa?

Ikävä, kun Blogger joskus kenkkuilee / vaikeinta on kirjoittaminen, melominen on helpompaa.

Missä haluat vielä käydä?

Voi, vaikka missä: Titicaca järvi, Colorado joki Hooverin padosta alaspäin. Aina välillä mietin, että pitäisi meloa yli 1000 metrin korkeudessa olevilla järvillä kaikilla mantereilla.

Mikä on tärkein yksittäinen asia/esine, jota ilman et lähde mihinkään?

Kyllä se yksittäinen asia on realistinen suunnitelma ja se esine on tietysti kanootti.

Ja tähän loppuun yksi blogi ylitse muiden, uusi haaste: http://habitusmiserabilis.blogspot.fi/

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 10 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 5-10 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia.
4. Keksi 10 uutta kysymystä nimitetyille

Ja kysymykset:

 

Mitä blogisi tekee?
Missä kirjoittasit blogiisi mieluiten?
Milloin teit parhaan kirjoituksesi?
Miksi kirjoitat?
Mitä kuvat kertovat tarinoissasi?
Mistä aloitit?
Kenelle kirjoitat?
Kuka lukee blogiasi?
Kumpi on ensin, kuva vai sana?
Miten voisit blogata piirtämällä? 



Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kanootti - Northstar Trillium

English summary: I tested Northstar Trillium and compared it to my today's favourite: a Finnish C1 Kolibri. Kolibri is slightly shorter, slightly wider and couple inches taller in front. Otherwise they are very similar.

Both canoes travelled easily. I have paddled several times a 100 km (62 mile) marathon event, Vöhandumaraton, in Southern Estonia. In 2015 I had Kolibri and this year Trillium. Paddling time was with both canoes within one minute! But this year the weather was really extreme: snow, hail, pouring water and nasty gusts. The ease of paddling Trillium helped me a lot to even finish the event.

I have had  several David Yost designed solo canoes. And I have liked them all very much. I was happy to hear from Northstar Canoes, that Trillium is also Davi Yost design. Could not be better.

Trillium is as ready a canoe for tripping and daily outings as canoe can be. Worth every penny.
Congcratulations to Northstar and DY. Good job.


Trilliumista on useita materiaalivaihtoehtoja. Tämä yksilö on ultralight -versio. Kanootti on kaupan Welhonpesällä.

Ja vähän historiaa
Kanootinvalmistaja on entinen Bell, jonka kanootteja minulla on ollut useita, Wildfire, Merlin II, Bell Northstar (tällä meloin Suomen rannikon) ja Northstar Solo. Suurimman osan näistä suosikkikanooteista on piirtänyt amerikkkalainen David Yost. Hän tekee kevytkulkuisia, hyvätapaisia retkikanootteja. Trillium on David Yostin käsialaa.

Merlin kakkosen jälkeen haikailin jotain hieman pienempää ja jos mahdollista vieläkin kevytkulkuisempaa retkikanoottia. Welhonpesän Kolibri vastaa hyvin pitkälle toiveitani, joten vertaan Trilliumia Kolibriin. Trillium on vähän kalliimpi, saako siitä rahalleen vastinetta?
Trillium on hieman pidempi, matalampi ja kapeampi kuin Kolibri. Vesilinjan pituus-leveys -suhde on tasan 7. Seitsemän on raja, jossa kanoottia voi alkaa pitää nopeana. Kolibri on tällä suhteella mitattuna hieman hitaampi. Huippunopeuksia en kummallakaan vertaillut, vaan vertailen marssivauhtia ja retkiominaisuuksia ylipäätään.
Kolibri on täyteläisempi heti keulan tuntumassa. Toisaalta Trilliumin keula vaikuttaa leikkaavalta ja köli pyöristyy nopeasti ja se lupaa keteryyttä.

Kolibrin ja Trilliumin erot näkyvät hyvin ylhäältä. Trillium näytää tässä aika paljon isommalta kuin Kolibri, mutta vedessä eroa tuskin huomaa. Jos sen jossain näkyy, niin Trillium on jos mahdollista vieläkin kevytkulkuisempi kuin Kolibri. Trillium on myös matalampi, se taas pienentää tuulipintaa.
Meloin kahtena aamuna saman 10 kilometrin lenkin Trilliumilla ja kolibrilla. Keli oli yllättävän sama molempina päivinä. Kevyttä pohjoistuulta, joka lenkin aikana hiipui liki tyyneksi. Varsinkin vastatuulessa Trillium yllätti. Aivan kuin vastaista ei olisi ollut. Kanootti kulki kevyesti ja otti marssivauhdin helposti. Mitään huippuja en kokeillut, mutta molemmilla kanooteilla menee ysi poikki aika helposti. Sen jälkeen alkaa pieni koko jarruttaa. Alla Sporttrackerin tiedot lenkeistä.
Kolibrin ja Trilliumin erot ovat numeroina pienemmät kuin melontatuntumalla arvioiden. Olosuhteet eivät olleet identtiset, mutta hyvin lähellä toisiaan. Trillium tuntui todella kevyeltä meloa. Myötäaallokossa ei kummallakaan ollut taipumus kurvailla surffiin. Sivutuulessa molemmat ovat hieman luovikärkkäitä - siis kääntävät tuulta kohti. Molemmat kanootit olivat tyhjiä, uskon, että tämä ominaisuus rauhoituu, kun melotaan retkilastissa. Ainakin Kolibri on retkilastissa vakaa tuulen suunnasta riippumatta.

Meloin Vöhandumaratonin Kolibrilla 2015 ja nyt 2017 meloin sen Trilliumilla. Kolibrilla aika oli 15:00:24 ja Trilliumilla 15:01:55. Minuutin ero sadalla kilometrillä ei ole paljon, mutta, mutta. Tänä vuonna, 2017 kevät oli myöhässä. Keli oli jäätävä, satoi kaatamalla vettä ja välillä räntää ja rakeita. Puuskainen tuuli kiusasi osan loppumatkasta. Kun lähdin matkaan, ajattelin, että riittääkö energia ylläpitämään melontaa ja kropan lämpöä. Noin 70 kilometrin kohdalla on aina tullut energian puute, joka ilmenee paleluna.

Otimme Janne janhusen kanssa rauhallisesti alusta asti. Emme lähteneet kilpasille, vaan päätimme meloa hyvässä kunnossa maaliin. Tässä Trilliumista oli apua. Sen kevytkulkuisuus säästi nergiaa ja psyykkasi myös jatkamaan. Harvoin olen melonut tätä matkaa niin varman päälle, että perille tullaan.

Maratonilla on pitkiä ykkösen koskia, joissa pitää väistellä kiviä ka kiihdytellä virtaan juuttuneiden kanssamelojien ohi. Matkassa on myös useita pohjapatoja, joissa on pudotusta metrin molemmin puolin. Trillium selvisi kuivana kaikki pahat paikat. Kertaakaan ei tarvinnut pysähtyä tyhjentämään kanoottia vedestä. Tällä kokemuksella voin sanoa, että Trilliumn on oiva retkikanootti aina kakkosen koskiin asti. Osaajan kädessä ylikin.

Kolibri vai Trillium

Merlin kakkosen jälkeen haikailin jostain hieman sirommasta kanootista, jossa olisi hieman vähemmän märkäpintaa ja hyvä marssivauhti. Kun Welhoonpesän Ari Holmi sai valmiiksi Kolibrin, se oli vastaus toiveisiini. Jos minulla ei olisi Kolibria, niin hankkisin Trilliumin. Ottaisin tämän kevyen sijaan järeämmästä materiaalista tehdyn vaihtoehdon, sillä voisin suruttta koluta niitä vesiä, joissa haluan liikkua. Kolibri on hintansa väärti ja Trillium on hintansa väärti. Että näin.

Measurements / Mittoja         

Length: 14ft 6in   
           442 cm     
Length/Width Ratio: 7       

Width: 26 gw / 28.5 mx / 25 wl   
           66 cm / 72 cm / 64 cm   
       
Sheer: 17 bw / 11.5 ms / 15 st   
            43 cm / 29 cm / 38 cm   
       
Rocker: 2.5 bw / 1.5 st   
             6,3 cm / 3,8 cm   
       
Weight: 27 StarLite / 29 BlackLite / 37 WhiteGold / 41 IXP   
    12 kg / 13 kg / 17 kg / 19 kg   
       
6” freeboard: 600 lbs
                     272 kg
       
Optimal Load: 120–260 lbs
                      54 - 118 kg

Linkki valmistajan sivulle: Northstar TRILLIUM
Linkki Welhonpesän sivulle: Northstar TRILLIUM 



Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

"Oletsä Jaska koskaan saanut turpaasi?"

Kuva, jossa lukee mista nyt tuulee? Henkilösunhteet retkillä – kysely. Kuvassa on jousen mallinen pronssipatsas, jonka keskiosan kahvassa koristeena vastakkai  katselevat kotkan päät. Kahvasta pitää oikealla kädellä kiinni alaston mies, joka on ilmassa vaakatasossa, aivan kuin tuuli olisi puhaltanut hänet tähän asentoon

Nosta kissa autiotuvan tai veneen salongin pöydälle ja kerro,
miten olet kokenut ihmissuhteet retkilläsi – mistä milloinkin tuulee?

Mitä tekijöitä tulee mieleesi, jotka ovat luoneet retkillesi tai purjehduksille elämyksen ja
mitkä tekijät ovat sen joskus pilanneet?

Tätä kyselyä testatessa aika moni koki vastaamisen avartavaksi kokemukseksi ja varsinkin
hankalasta tilanteesta kertominen pani pohtimaan retkeilyn luonnetta syvällisesti.

"Oletsä Jaska koskaan saanut turpaasi?"

On jumalaisen kaunis ilta leirissämme kuivalla mäntykankaalla. Olemme olleet kolmisin melomassa ja vaeltamassa viikon reissulla. Kelit ovat olleet hyvät ja retkeily helppoa. Olemme hyväkuntoisia ja kokeneita luonnossaliikkujia. Silti jostain oli mennyt kivi kenkään ja ratkaisuksi ehdotettiin turpaanvetoa. Tappelun sijaan ryömin telttaani nukkumaan. 
Kotimatkalla autossa turpaan vetoa kysellyt ehdotti, että nyt, kun meillä on monta tuntia aikaa käsitellä, miksi pinna paloi. Kävimme jokainen vuorollamme läpi retken vaiheita jotka puhumattomina ja selvittämättöminä olivat nostattaneet painetta. Aika pienistä asioista oli kyse ja jo seuraavalla kahvitauolla olimme ystäviä. Pohjalaisittain ”pannan paperit pesään ja juttu on sillä selvä.”
Ajoin purjeveneeni Visbyn satamassa naapuriveneen salongin ikkunasta sisään. Iso, kaksimastoinen kuunari oli suomalainen sekin, joten oli helppo pahoitella ja pyydellä anteeksi kömpelyyttäni. Naapurin kippari kutsui meidät tietysti paukuille. Kaivoin veneeni kirjahyllystä purjehduskirjan, jonka annoin naapuriveneen kipparille sinne mennessämme. Muistokirjoituksen allekirjoitin tittelillä Ikkunanrikkoja. Loppuilta sujui mukavasti ja tästä episodista syntyi vuosien ystävyys. Taisimme viettää jopa yhden yhteisen joulun.
Jälkeenpäin ajattelin kirjoittaa näistä vaikuttavista kohtaamisista blogijutun. Juttua ei tullut, mutta asia kyti ja aiheesta rakentui tämä kysely. Tässä vaiheessa kiitän retkeileviä ystäviäni ja tuttuja, jotka ovat olleet kyselyn koekaniineita ja jalostaneet sitä kanssani. Siis Kiitos teille!

Odotan innokkaana, minkälaisia kuvioita tämä kysely alkaa piirtää meistä luonnossa liikkujista. 
Kyselyyn voit huoletta vastata nimettömänä. En ole niin hyvä tietotekniikassa, että osaisin jäljittää nimettömät vastaajat jälkikäteen. Kun kommentoit muita ihmisiä, niin käytä keksittyjä nimiä.

  Kyselyyn pääset tästä linkistä: Henkilösuhteet retkellä.  

Sivuteiden kulkijoiden äänenkannattaja.


lauantai 18. helmikuuta 2017

Löytöretkellä Vene-messuilla

Hyvin varustautunut hattumies päivysti Welhonpesän osastolla.
Lajikirjo vesille vaan kasvaa.
Harrastaja haluaa ulkoilusta erilaisia elämyksiä ja jokainen väline avaa luontoliikuntaa omalla tavallaan. 
North-West Importin osastolla oli karamellin kauniita kanootteja. Nam.
Varustepuolella on tulossa Ortliebin uusia kuivapusseja tableteille.
Pussit sukkeutuvat vetoketjulla ja ovat kunnolla vesitiiviitä.
Ursuitin osastolla Jussi Laari esitteli uutta mustaa, kaksiosaista Genimo kuivapukua.
Asu on suunniteltu lähinnä kalastajille, siksi tumma vääritys.
Avotulilla viihtyvänä melojana arvostan mustaa, siinä ei noki käy.
Tämä aurinkokenno alkoi kiinnostaa oikeasti. Kennon voit tilata mittojen mukaan kanootin kannelle sopivaksi. Tämä on monikidekenno, joten teho ei romahda, vaikka osa kennosta joutuu varjoon.
Kennon hinta on vajaat 10 euroa watti. Mitä muuta tarvitset, siitä seuraavissa kuvissa.
Tarvitaan lataussäädin ja sitten vielä akku.

Tässä on melojalle sopiva litium-akku.
Meriel Oy:n Timo Hakakoski lupasi, että kokoavat tämän paketin melojalle vesitiiviiseen boksiin.
Alkoi oikeasti kiinnostamaan.

John Nurminen Säätiön osastolla kerrottiin Itämeren tilasta.
Hienoa, että koulut tuovat oppilaita messuille.

Keskustelin pitkään Katriina Murron kanssa Pidä Saaristo Siistinä -yhdistyksen osastolla.
Yhdistys on tänäään paljon muuta kuin pelkkää roskien keräämistä.
Roope-palvelu ohjeistaa ja auttaa satamia kokonaisvaltaiseen ympäristöystävällisyyteen.
Roope toimii myös sisämaassa, täältä näet missä: Roope-palvelut
Täällä voit tulla mukaan tukemaan: Liity jäseneksi

 
Puuvene-osastolla oli hieno video haapioista maatyökaluna.
Lisää tietoja löytyy täältä: Kansatieteelliset filmit

Puuveneosaston helmi tänä vuonna on tietysti entisöity presidenttein vene, Kultaranta I.
Ja lisää puuveneistä löytyy tästä linkistä: Puuveneveistäjät.
Oli taas paljon katsottavaa tällaiselle vesiliikunnan sekakäyttäjälle.

Hevossaaren hamppari

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

maanantai 22. elokuuta 2016

Melontaa Suomi-neidon lantiolla


"Suomi-neito on Suomen henkilöitymä. Suomi-neito on nuori kaunis nainen, jolla on usein vaaleat hiukset ja siniset silmät ja joka pukeutuu kansallispukuun. Symboli on yleistynyt 1800-luvun lopulla.[1] Alun perin Suomen symbolina käytettiin Aura-nimistä naista (Turun Aurajoen mukaan),lähde? mutta myöhemmin yleistyi Suomi-neito.

Suomi-neito voi myös tarkoittaa Suomen valtion rajoja, jotka kartalla muistuttavat naista käsivarsineen, päineen ja mekkoineen. ”Käsivarsia” oli kaksi vuosina 1921–1944, jolloin Petsamo kuului Suomeen.[2] Nykyään on jäljellä vain läntinen käsivarsi, joka tunnetaan Käsivarren Lappina.

Monien valtioiden suojelijana ja tunnuksena on käytetty naishahmoa jo antiikin ajoista alkaen. Suomi-neito jäljitteleekin klassisia vartalon muotoja lisättynä Suomeen liityvillä vaaleilla hiuksilla ja kansallispuvulla."

Tehtyäni retken ihan Suomen rajan tuntumassa Koitajoella, sain ajatuksen meloa veisistöjä, jotka leikkaavat suomen leveimmän kohdan meridiaanin (63 astetta pohjoista leveyttä). Lantion mantere-osuuden pituus on noin 529 kilometriä.



Vesistöt tällä alueella virtaavat luode-kaakko -suuntaisina. melonkin tämän suuntaisia pätkiä niin, että edellisen melonnan loppupiste on samalla itä-länsi -suuntaisella linjalla vaikka pohjois-eteläsuunta on eri.

Tarkoitus ei ole meloa näitä osuuksia edes missään tietyssä järjestyksessä, vaan meloon niitä, kun sopiva hetki  osuu kohdalle.

Nyt ensimmäinen osuus on pääosin Savossa Kallavedellä. 
Aloitus: Maaninkajärven luoteisnurkka, Tuovinlahti
63°13'45.08"P  27° 6'46.90"I

Lopetus: Juojärven kaakkoisnurkka pohjois-Karjalan puolella.
62°31'45.17"P  29° 2'45.68"I

Lantion leikkauspiste on Kuopion pohjoispuolella Pöljänsalmen eteläpäässä kohdassa
 63° 0'1.84"P  27°26'52.58"I

Nyt pakkaamaan!

Hevossaaren hamppari

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Lähde mukaan Vöhandumaratoniin!
Kartan alla reittiselostus.

 

Jos alkoi kiinnostaa, niin täällä voit ilmoitautua:
http://www.vohandumaraton.ee/


Nyt näyttää, että kevät tulee etuajassa, joten jäitä tuskin on ja vettäkin voi olla kohtuudella. Melonta jakautuu viiteen osuuteen, joiden välissä on ohitus maitse.

Toissavuonna eräs meistä sai paikallisesta ruuasta myrkytyksen ja kisa meni ripuloinniksi, ja muutama työpäiväkin. Harmillinen takaisku. Opin sen, että ennen melontaa syön omia eväitä. Viimeksi minulla oli tuhti annos karjalanpaistia. Vesillä juomapullon lisäksi minulla on termospullossa lämmikkeeksi laihaa lihalientä.

Vöru  - Paidra 31 km

Lähtöön ajoissa, 6:45 viimeistään vesille. Lähdön jälkeen kierretään Vöru-järvi 5 kilometrin lenkkinä myötäpäivään. Porukka muodostuu jonoksi, joka mahtuu paremmin joelle.

Lähde eturivistä, niin, ettei ympärilläsi ole silmämääräisesti yhtä nopeita kilpakumppaneita. Jos on, niin silloin tulee helposti turhia kiihdytyksiä heti alkuun. Lähtö kannattaa ottaa rauhallisesti, mutta silti vauhdilla. Kolareita voi tulla, kannattaa vaan olla valppaana ja hermostumatta.

Melon tavallisesti järven keskustan puolella reittiä. Kääntöpoijujen kohdalla valitsen linjan läheltä poijua. Aloita kääntyminen ennen poijua, niin pääset nopeammin jatkamaan matkaa sisäkurvan puolelta.

Kun järvi olet kiertänyt järven, nautiskele kannustuksista, kun alitat sillan joelle. Sillan jälkeen joki on matala, melo keskellä. Kun joki oikeasti alkaa, melo virran mukana. Kaarteissa vedä rauhassa ulkoreunaa ja ota hyöty virran liikkeestä.

10-15 kilometrin kohdalla olet aika hyvin asettunut jonossa omalle paikallesi. Nopeammat melojat ovat menneet menojaan. Joitain hitaimpia pääset tässä jo ohittelemaan. Ohituksissa ei kannata riuhtoa turhia. Peesaa hetki ohitettavan takana ja sitten sopivassa kohdassa ohi. Ohitettavat kiristävät harvemmin vauhtia, voivat jopa väistää.

Paidra – Leevi 10 km

Rantaudu Paidraan joen vasemmalle rannalle. Vedä vauhdilla kanootti ylös pois muiden tulijoiden tieltä. Saman tien voit kantaa kanootin joen törmälle sopivan laskupaikan kohdalle. Ihan ekoista paikoista ei kannata yrittää, niissä on ruuhkaa ja ne on poljettu pehmeiksi ja liukkaiksi. Kantomatka on n. 50 metriä. Kanootissa on hyvä olla peränaru, jolla voi jarrutella, kun lasket kanoottia penkkaa alas.

Rannassa virtaa, se pitää ottaa huomioon, mutta hankala se ei ole. Joki jatkuu rauhallisesti virtaavana metsäisenä jaksona Leeviin.

Leevi – Leevaku 35 km

Leevissä on voimalaitos ja autotie menee joen yli. Rantaudu taas vasemmalle. Ranta on nurmikenttä. Taas vauhdilla sivuun ja jos sinulla on kantoapua, niin saman tien kanootista kiinni ja rauhallisesti rinnettä ylös. Sääntöjen mukaan melojan on oltava yksi kantajista.

Mäen päällä on soppatykki, jossa yleensä on kohtalainen jono. En ole pysähtynyt soppajonoon. Kannan kanoottini lähelle seuraavaa laskupaikkaa ja syön siinä omia eväitä. Kannattaa huokaista ihan rauhassa ja käydä pissalla. Edessä on retken pisin osuus. Kantomatka n. 250 metriä.

Alkumatkasta on pieniä koskia ja muistaakseni joku vanha rikkinäinen pato. Laskukohdat on nuolilapuilla merkitty hyvin. Matkan varrella on yksi reipas myllypato, jonka laskukohta näkyy kaukaa. Patoköngäs on mennyt minuilta joka kerta ongelmitta. Könkään alla virta tekee jyrkän mutkan oikealle. Hetken näyttää, että ajat päin vastapäistä laituria, mutta virta kyllä kääntää.  Jos kanoottiin on tullut vettä, niin oikealle rannalle voit mennä tyhjentämään.

Joki jatkaa alkuun virtaavana, mutta levenee pikkuhiljaa ja alkaa mutkitella. Tälle osuudelle pääsee tuuli joko jarruttamaan tai työntämään. Kaarteissa virta antaa vauhtia, jos ajat sopivasti sisäkaarteen puolelle. Välillä mutkat on aika tiukkoja ja suuntavakaalla kanootilla vauhti hidastuu. Jos vesi on korkealla, tällä osuudella voit yrittää oikoa, kunhan muistat, että sääntöjen mukaan et saa vetää kanoottia maitse.

L
eevakuun tullessa joki muistuttaa seisovaa, kapeaa järveä. Rantautuminen perille ihan vasemmalle, kantomatka n. 80 metriä, tai vähän aikaisemmin padon keskikohdalla olevalle särkälle, kantomatka vajaat 150 metriä. Täällä kannattaa ottaa keittoa ja vähän lämmitellä teltassa, jos on vilu. Lähtö vesille on helppo.

Leevaku – Räpina 15 km

Joki on sileä ja ainakin alkuun virta auttaa. Nulgan sillan jälkeen joki levenee ja hidastuu. Kannattaa pysyä virran oikealla reunalla. Viimeisen niemen jälkeen alkaa kuulua diskon jytke.

Rantautuminen voimalaitospadon keskellä olevalle saarekkeelle Ranta on kivipenkere, tavallisesti joku rannasta tulee auttamaan. Kantomatka vajaat 100 metriä. Alaosan molemmat rannat ovat kivilouhikkoa, kannattaa vähän katsella, mistä pääsee hyvin vesille. Virta on kohtalainen.

Räpina – Vööpsu 9 km

Joki virtaa muutaman kilometrin asuttua seutua ja virta auttaa. Jos on pimeää, tässä vaiheessa kannattaa kaivaa otsalamppu. Mieti valo niin, että se ei vie sinulta pimeänäkökykyä. Otsa ei ole paras mahdollinen paikka. Kun virta levenee, on pimeässä suunnistaminen hankalaa.

Yhdessä kohtaa joki haarautuu, pysy vasemmalla. Maali on Vööpsun sillan alla. Saat mitalin kaulaasi saman tien. teltoissa on ruokaa ja saunakin oli viime vuonna lämmin.

Maalialueen kenttä voi olla mutainen ja luikas. Jos olet tuonut auton tänne etukäteen, niin toivottavatsi olet pysäköinyt sen lähelle ulosmenoteitä.

Vöhandulla fiilis on uskomaton. Kaikilla on hirvee tsemppi ja kannustus. Pidä itsesi lämpöisenä ja tankkaa riittävästi. Ensimmäisellä kerralla tavoitteeksi riittää päästä perille.


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Vene-messut voisi olla ilmainen tapahtuma

Kolusin Vene messut neljään kertaan läpi. Joka kerralla löysin uutta. Minun oli helppo tulla uudelleen ja uudelleen, koska Bloggaripassilla en maksanut sisään, kävin tutustumassa messuihin useamman kerran. Joka käynnillä löysin jotain uutta melontaan ja retkeilyyn liittyvää veneilyä. Näitä kohtaamisia olen koittanut jakaa blogissani ja Facessa.

Tänään messujen viimeisenä päivänä jututin pieniä näytteilleasettajia, mitä he saivat messuilta? Näytteilleasettajat maksavat messuosallistumisestaan vielä enemmän kuin vierailijat, saivatko he rahoilleen vastinetta?

Vaikka messuilla kävi hieman enemmän vierailijoita kuin viimevuonna, moni pieni näytteilleasettaja oli pettynyt. Kauppa ei käynyt ja viikolla oli hiljaista.

Mitä Messut voisi tehdä paremmin?

Ensiksi voisivat ottaa mallia savolaisista. Kuopiossa Kallaves-näyttely oli viimevuonna kävijöille ilmainen. Vierailijoita oli ennätysmäärä ja messujärjestäjä tienasi menetetyt lippurahat melkein pullakahvikaupan lisääntyneillä tuotoilla.

Ideoimme, että osaston messuilta varanneet saisivat nivaskan vapaalippuja, joita voisi jakaa omista tuotteista kiinnostuneille. Vapaalippu on tehokkaampi houkutin kuin ilmaisuus. Ja vielä, lipulla voisi tulla messuille useamman kerran.

Toisekseen Lippujen hinnat voisivat vaihdella. Viikolla voisi päästä halvemmalla kuin viikonloppuna. Nyt oli arkisin ollut todella hiljaista. Hyvä uudistus oli, että messut on auki iltakahdeksaan.

Ja kolmanneksi. Messut voisivat kehittää nettipalvelua niin, että kiinnostuneet ja esittelijät kohtaisivat vieläkin paremmin. Jo nyt voi tehdä netissä hakuja ja omia listoja, mutta palvelu on sekä hidas että kömpelö.

Kävijän pitäisi voida tehdä reittisuunnitelma vielä messuille tultuaan. Hienoa olisi saada reittikartta omasta suunnitelmasta vaikka sähköisesti omaan kännykkään. Ja vielä niin, että ohjelma järjestäisi kiinnostuksen kohteen kävelyjärjestykseen. Tähän listaan voisi Messut vielä panna mukaan muutaman vinkin kahvilasta tai tuopittelun paikasta. Tämä edellyttää nykyistä paremmin merkittyjä osastoja. Nykymerkinnät - niitä sai välillä todella hakea.

Vene-messut on hieno tapahtuma. Se oli ammattimaisesti järjestetty. Messujen henkilökunta jaksaa ohjata hyväntuulisesti ihmisiä messuilla. Vahtimestarit ovat perinteisistikin olleet tämän porukan huippu. Tältä osin Messut ansaitsevat täyden kympin.

Siinä meni terveiset Messuille. Mitä näin viimehetkellä?

Tapasin Arto Kulmalan, joka seikkaili Seppo Murajan kanssa kuvassa näkyvällä Psykopaatti-Marinolla Atlantin yli.
47 vuorokautta kestänyt ylitys oli edelleen Arton mielestä vain onnekas seikkailu, ei siellä oltu henkensä kaupalla.
Jopa silloin, kun myrskyaalto kaatoi veneen, oli veneen kipparilla, Sepolla homma hanskassa. Hän tiesi, miten heidän pitää toimia, että matka jatkuu. Olin viikonloppuna ehtinyt lukea Sepon reissusta kirjoittaman kirjan. Olen itse purjehtinut Atlantin yli pari kertaa ja tietysti vertasin omia kokemuksiani poikien retkeen.
Löysin kirjasta viisauden, jonka vielä varmistin Artolta, että olemme asiasta samaa mieltä:

"vastaavanlaisilla venhosilla suurille vesille lähteneet eivät kaikki palaa, ja omasta mielestäni syy ei suinkaan ole juomaveden ja ruuan loppuminen tms, vaan vaarallisimpana tekijänä pidän turtumista sekä tylsistymistä, joiden ansiosta itsesäilytysvaisto saattaa häipyä miltei kokonaan. Mekin esimerkiksi koimme sen melko voimakkaana, ja jo muutaman merelläoleskelupäivän jälkeen häipyi kuolemanpelko miltei kokonaan ja teimme paljon sellaisia ratkaisuja, joita emme millään olisi uskaltaneet tehdä normaalissa olosuhteissa."

Juuri noin, retkillä pitää koko ajan tietää, mitä tekee.

Kaimani Jaakko Soivio, seikkailu-urheilija, antoi minulle vinkin maratonmelontaan. Kisoissa pitää olla CE-hyväksytty melontaliivi. Tässä on kru:n uutuus. Vyölle kiinnitettävä pussukka, jossa on paukkuliivit. Kun joutuu veteen, kiskaisee liivin vyötäröltä esiin, pujottaa sen helposti päälle ja suh -laukaisee hiilihappopatruunalla 150 N nostetta.
Pussukka oli tarjolla John Nurminen Marinen osastolla. Tätä tuotetta pitää tutkailla ja kokeilla tarkemmin.

Netistä löytyy vähän lisää tietoa ihmevehkeestä.
http://www.krulifejackets.com.au/kru-navy-bum-bag-life-jacket.html
Näin messuttiin tällä kertaa, minä ja 77 000 muuta kävijää.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.